Näin näytelmän jossa ei puhuttu. Huudettiin hieman karjuttiinkin, suoraan, tunnettiin kamalaa vihaa ja vähän kai rakkautta mutta ei puhuttu. Pidän siitä miten juopot esitetään näytelmissä kaikki on suurta. Jos tekee mieli juoda konttaat lattialla hakemaan viinapullon jos kävelet horjahdat ensimmäisellä askeleella jos rakastat lyöt. Niin se esitetään näytelmissä ja on kiinni sinusta ymmärrätkö miltä himo tuntuu vastustamattomaltako? Eivätkö kaikki tiedä miltä himo tuntuu eivätkö kaikki tiedä miltä tuntuu pettyä itseensä toisinaan. Jos eivät kuinka sellaiset ihmiset ymmärtävät näytelmien juoppoja.
Kolmesataaviisikymmentäyksi päivää sitten tapasin miehen saattaa olla että olen muistanut nimen väärin koko tämän ajan joten en kerro sitä.
Ei se mitään
Nimi on vain laiskoja kirjaimia toisin muodostuessaan olisit joku toinen
Hän kantoi tavaroitaan mustassa muovisäkissä ja antoi istumapaikan täydessä ratikassa puhui japanilaisista kitaroista etsi ääntään tauolta
sillä mitä tekee nuotinlukutaidolla jos ei kuulosta itseltään?
Kaksitoista vuotta kodittomana
Hän puhui monista ihmisistä mutta mainitsi vain yhden nimeltä, tyttärensä rakkaimpansa
Muistan sen koska silloin hän rupesi elämään. Hänellä oli lämpimät kädet
Eikä hän ei pitänyt saappaistani.
minulla olisi pitänyt olla pidemmät, hän sanoi ja kosketti reittä ei se haitannut mutta en lähtenyt hänen mukaansa oli kylmä ja minulla oli kiire
Nyt niistä saappaista on vetoketju rikki. Ja tuosta miehestä on jäljellä vain tämä kirjoitus ja yksi pitkä kirje.
Muistakaa hänet niin kuin minä muistan
kauniina, minua hän auttoi enemmän kuin kukaan muu elämässä on auttanut
itseään tuskin ikinä
En jaksa olla hyödytön tänään joten olen hyödyllinen. Huomenna anelen vaikka se on vastoin periaatteitani tai siis tänään.
Yritän ajatella että se ei tee minusta rivitalonomistajaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro huolesi minä ymmärrän