hermot sulavat
nauru taipuu
varpaiden päihin asti
Kädet tärisevät tiskiaineesta ja lattialla surisee pöly ja tuntemukset ja pienet hiukkaset elävät tai elämättömät imeytyvät sisään en edes erota tuosta säveliä. Jos on jotakin sanottavaa, ei auta että laitat asioita sisään että silkkinen tai mahlainen neste viilentää tai mausteet polttavat pakottavat ulos, ei se auta ei se toimi. Jos on jotakin sanottavaa on työnnettävä kieli ulos ja nuolaistava ettei mitään jää kielenpäälle ettei mikään jää viilentämään polttamaan sisuksia. Mutta ensin on varmistettava että kädet eivät pakene tiskiaineeseen ja sydän on mukana rummuissa.
Eilen oltiin kerrankin oikein sivistyneitä ja juotiin pitkävartisista desilitramittojen tai sijasta. Täällä paloi kaksi kynttilää samaa eriparia ja kaksi lamppua kolmas puhki. Syötiin improvisoituja katkarapuja haarukoin veitsin lusikoin vaaleilta lautasilta puiselta pöydältä, mukit sormien otteeseen aamulla kaikki eriparia eri kokoa kauniisti. Karhut eivät murise ne näyttävät melkein hymyilevän tänään, johtunee niiden sukujuurista tai isännästä. Yksi runohko ääneen mutta puhuttu ei osaa haluta minua kuten jotkut muut asiat. Minä rouskuin ja hiljennyinkin vältin silmiä ja välillä etsin. En kuunnellut musiikkia vaan tunnelmaa, sitä imin itseeni hykertelevyyttä sisällä rauhallisuutta ulkona, ihmiset kerrostaloissa pienissä lokeroissa me olimme yhdessä. Tie onnellisuuteen käy vatsan kautta kuten kaikki suuret tunteet.
Jos kestät
säily
järki tulee
Kehitytään yhdessä
Nyt tarmottaa
Jossakin vaiheessa jatkan jälleen pölyn tuntemusten pienten hiukkasten elävien tai elämättömien imemistä hyrinään
Jossakin vaiheessa ennen kuin hyrinä muuttuu oven avautumisiin ja suuriin ilmeisiin ja ääniin ja värittömiin matkalaukkuihin
Haluan nähdä kuinka paljon parta on kasvanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro huolesi minä ymmärrän