ajatuslokero

En minä tiedä miksi nyt yhtäkkiä aloin uskoa siihen: on niin helppoo olla onnellinen. Ehkä se johtuu siitä että ajattelin ajattelin pitkään taukoamatta ja kuuntelin samaa biisiä uudestaan uudestaan ja mietin että vittuileeko Olavi nyt mulle. Vittuileeko se yrittääkö se olla sarkastinen nokkela yrittääkö se olla fiksu tai esittää jotain ja tulin nyt sitten vihdoinkin, ystävät hyvät, tulokseeni ja se tulos ei ole mitään hienoa tai älykästä tai elämää mullistavaa (tai ehkä onkin) vaan yksi sana: ei. Ei se yritä. Tai yrittää mutta ei minulle. Tai ehkä juuri minulle mutta minä sanon vaan ”olkoon” ja ajattelen kuten ajattelen niin kuin aina, olen kai turhan jääräpäinen sillä tavalla. On oikeasti helppoa on helppoa helppoo olla onnellinen näin. Ja tuli kevyt olo, ihan niin kuin jotakin olisi siirtynyt pois minusta jokin kasvain joka tekee vaikeaksi kaiken asiat onnellisuuden yksinkertaiset asiat yksinkertaistetaan asiat nyt. nyt
On helppoa kävellä sumussa yritä vaan näyttää itsevarmalta
ehkä kukaan ei tajua
vaikka oikeasti leijut ja on helppoa antaa sävelten tehdä työ.
On helppoa koskea ihmisiin että uskoo että tuntee että ne on siinä
on helppoa valvoa tunti tunnin perään on helppoa sanoa ei minua väsytä minä en koskaan nuku
koska minä en koskaan nuku
Se on helppoa jos se on totta
On helppoa olla onnellinen
nyt

Kello alkaa olla jo melkein aika paljon eikä minua väsytä. Eilisenkin nukuin sohvalla en tiedä miksi aina palaan sohvalla nukkumiseen sohva on minun paikkani; se tuntuu väliaikaiselta ja tehtävissä, niissä saatanan tehtävissä jotka monistuvat ja lisääntyvät ja joita on liikaa ja joita olen tehnyt liian pitkään, niissäkin puhuttiin levottomuudesta, niissä puhuttiin siitä että ei voi olla paikoillaan mikä se nimitys nyt oli vierivä kivi, rolling stone. Vierivä kivi ei sammaloidu sammaloituminen on vanhenemista, se on sitä että istut samalla tuolilla niin pitkään että sinusta alkaa kasvaa hämähäkinseittejä hiukset kasvavat maahan sammal kasvaa jaloistasi kiinnittää sinut tukevammin samaan tuoliin
samassa huoneessa
samassa talossa
samassa vitun ajatuslokerossa
sen siitä saa kun ottaa ison asuntolainan ja pystyttää pihakeinun jossa saattaa istuskella lämpiminä kesäiltoina te sammaloidutte. Minä haluan olla vieriväkivi. Niin, olisihan se mukavaa, mutta tyydyn siihen, että en sammaloidu.
en jäädy

Olen edelleen onnellinen se nyt vaan sattuu olemaan helppoa, ostettiin espressokahvia se oli pahaa. Käytän huomenna viimeiset roponi synttärikahveihin aina tuntuu paremmalta kun käyttää viimeiset roponsa johonkuhun toiseen
Vähemmän itsekeskeiseltä mitä kuitenkin olen, jossakin määrin paljonkin, kai
Oli tarkoitus mennä tihrustamaan pakoilemaan elämää linssin takaa, katsomaan etäältä sitä mikä nyt on lähellä, katsomaan objektiivisesti sitä mitä ei ole mitään järkeä katsoa objektiivisesti mutta se peruuntui, menenkin katsomaan kuinka kauniisti muut ovat tehneet saman asian ja miettimään miksi minä en ole tehnyt mitään
vaikka olen
en minä sitä ikinä itselleni myöntäisi.