ja violetit tennarit

valot vaihtelevat puhtaasta tunnistamattomaan
Musiikkia nyt en osaa edes kuvailla.
Joku rastapäinen hullu ravaa baarin laidasta laitaan
tanssien
ympärillä juhlapukuisia vastavapautuneita miksi eivät näytä tämän onnellisemmilta
nyrkit lyövät ilmaan ja pysähtyvät kuin osuisivat tiiliseinään kai sillä on tekemistä voiman kanssa
olet oman itsesi herra
(sanoi koukkukäsinen puujalkainen parrakas pyörätuolissa istuva avoimesti kauniisti hullu mies eilen metrossa, hänellekin olin enkeli)
olet oman itsesi herra
(sanoi puolirastainen hohtava hehkuva hymysuinen nopeasanainen viisas nainen eilen tummalla puulla,
rakastunut nainen)
ja kosketus niskassa on kosketus niskassa vaikka sen tekisi kuka

Ja tänä aamuna tein sen varmaksi ja tiedettäväksi sekä itselleni että muille että olisin ajoissa siitä riippui asioita. Ja olin. Kulutan kynsilakat pois ja nauran eiliselle eilinen oli kaunis, oli kauniita sanoja melkein itkettikin. Sanotaan olen ensimmäisenä olen ensimmäinen jollekulle se on hyvä kuulla siihen on vaikea uskoa. On niin paljon ensimmäisiä. On niin paljon tilanteita ja rakkautta. Ja nauran taas tulen tunteja myöhemmin, syön karkkeja jotka on poimittu kylmästä maasta pussiin, syön nuudeleita koska olen nuudeliprinsessa, puhutaan asioita läpi koska sitä me teemme. Ja tänä aamuna. Seisoin rappusten yläpäässä nauramassa kun mustavalkopukuiset miehet saattoivat leidit ulos salista, ota käsikoukkuun pidä kädestä kiinni kävellään samaan tahtiin on kivaa. Ja se oli näky se oli kaunis näky kun kitaroiden seinittämässä luokassa istuimme ringissä soittimet kädessämme ja soitimme White Stripesia ja soitimme kaksi sävelisiä sointuja ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan sama kierto ja miehillä puvut päällä. Puvut ja violetit tennarit.