merkki

kuuntelin eppuja kun oli sellainen olo

Aamuisin se on pistos silmissä
Ihan liikaa valoa anteeksi nyt mutta pupillini eivät ole vielä heränneet
Seison minuutin ulko-oven edessä ja myöhästyn vartin
Kävellessä keuhkot tuntuvat jäätyneen sisäänpäin eivät vielä aivan tottuneet viileään ilmaan liikaa happea ja maa on noussut talveksi kymmenen senttiä korkeammalle. Ei sitä muuten huomaa kuin lyhtypylväistä koulun pihalla.

Tänä aamuna tulin metrolla metrot täyttyvät niin että minun viereeni istutaan viimeiseksi tai jos istutaan ensimmäiseksi jutellaan. Nyt istui viimeiseksi. Itkenyt nuori nainen melkein paniikkikohtauksen partaalla niin ahdistuneen näköinen siistit kuluneet vaatteet ja hiukset kiinni. Hän istui ja keinui hitaasti ja pienesti, melkein huomaamattomasti ja kädet olivat jäätyneet jäykistyneet ristiin hänen syliinsä huulet mutisivat jotakin melkein kuin äänetöntä laulua, huomaamattomasti. Ahdistunut ahdistuneen näköinen itkuinen epätoivoisen kamala, mutta niin kovin kaunis. Luin joskus jonkin sellaisen kirjan sellaisen jossa leikittiin sattumuksella, jossa hyvät tapahtumat olivat merkkejä ja huonot samoin. Naisella oli kiva takki joten jäädessäni Hakaniemessä kehuin sitä ja hän purskahti levitti hampaansa hymyyn huomasi ympäristönkin ja kiitti monilla sanoilla sillä oli niin kuulas ääni. Lähdin ja oli hyvä, halusin olla merkki jollekulle.

Rullaportaissa vieressä se niistä R:n tarjoilijoista jonka huomasin ensimmäisenä seisoi lähellä samalla portaalla ja jutteli mukavia. Nimet käteltiin enkä sönköttänyt kuin hiukan tai no vähän enemmän ehkä. Nimen unohdin jo epähuomiossa mutta siinä oli Sh ja r ja rhks.   

Eilen sain varastettua Sid Hillen energiaa ilman että hän huomasi. Sitä sydän täyttyi hieman kun katseli häntä ja niitä muita jotka olivat häneen sidottuina. Nyökkäämistä heilumista hihkumista hehkumista taipumista taittumista keskittyneitä antaumuksellisia hymyjä ja notkautuksia, yksi virnistys ja huomattu huomaamaton putoaminen, kaikkea siellä oli, energiaa ja rakkautta ehkä eniten kuitenkin. Metrolla kotiin, tein kahdeksikkoja ja lauloin tyhjässä metrovaunussa kävelin käytävää tanssahtelin ja nauroin nauroin nauroin oli hyvä olo. R:ssä tarjoilija hymyili ja vaihtoi sanoja, eri kuin aamun rullaporraskeskustelija, ja toinen heistä nauroi meille ystävänpäivää. Nauroimme takaisin hyppivämmin. Elämä urkeni.