Minä en ikinä kuuntele aikaisen metron ääntä.
Maan murinaa alla, tärinän hievahtamattomuutta laskevaa ja nousevaa intervallia
joka kertoo milloin emme enää liiku;
tai huomiota kaipaavaa ulvonaa metron lähestyessä hidastuessa edessäsi jotta varmasti näet
Kuuntelen mieluummin jotakin joka saa minut perille ajoissa
Katselen ihmisiä tai siis vilkuilen
He eivät huomaa, koska he eivät katso minua.
He katsovat lehtiään kännyköitään kirjojaan ajatuksiaan
mustia ruutuja oikealla ja vasemmalla
Tänä aamuna minä kuuntelin ja katsoin.
Vastapäinen mies täytti ristisanatehtävää
uponneena.
Istuin ratikassakin katsoin valoa tämän päivän valo oli kaunis.
Istuin ratikassa ja hetken kuluttua lakkasin sen pysähtyessä tuijottamasta vaihtunutta lunta ja katsoin vierelle ei ylöspäin vierelle ei alaspäin, sinne missä lumi vielä antaa valon hyväillä ja koskettaa muuttumatta likaiseksi. Ei koskettamisessa ole mitään likaista, ei ennen kuin se astutaan likaiseksi saappailla tennareilla sitruunaisilla aamuaskelilla iltapäivän väsyneellä laahauksella. Meidän pitäisi pelata enemmän koripalloa opetella kävelemään ilman korkoja lukea toistemme kehoja ja istua yksin keittiönpöydän ääressä juomassa tahallisin ottein liian vahvaksi keitettyä kahvia, piirtää ajatuksissa tähtiä paperinnurkkaan laittaa huulirasvaa poskiin ja nenänpäähän ja lähteä kävelylle Eiraan, missä hääharjoituksissa juoppo lainasi kitaraa ja palautti hymyillen.
Se oli viisas mies mutta vain kitara kädessä.
Istuin ratikassa ja annoin anteeksi että lumi muuttaa väriään annoin anteeksi että autot eivät pysähtyneet hymyilemään toisilleen ja annoin anteeksi sen että Helsingin pohja on rakennettu apteekeista poliisiasemista ja R-kioskeista.
Onneksi on Kisuja onneksi on kahvia onneksi on hymyileviä tarjoilijoita ja O.
ja onneksi on Käsittämättömän käsittämättömän kauniita sanoja
jotka saavat hymyilemään leveämmin kuin pitäisi olla mahdollista
mahdotonta
Varjoisessa paikassa
lumi sumuaa ja vaalea rakennus on kaatua katon kielekkeen jääpuikkojen painosta
kävelen alta ja käveltyäni tarkistan
olisivatko jääpuikot viimein
vieneet voiton
todellisuudesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro huolesi minä ymmärrän