lauantai 19. helmikuuta 2011

intertekstuaalisuudesta

Olenko outo kun minusta kookospähkinöille puhuminen on kovin runollista. Epätoivoisissa yrityksissä säilyttää viimeiset järjen älyn sanojen sanataitojen rippeet viimeiset vedot vastustaa hulluutta puhumalla elottomuuden symbolille kookospähkinä en ole ikinä edes pitänyt kookoksesta mutta niin siinä on jotakin kaunista. Kookospähkinöille puhuminen, niille vallan luovuttaminen niiden tahtoon alistuminen ja nyrkkien väisteleminen koska hyllyjä ei ole pystytetty kunnolla. Huuda nyt vähän lisää vähän lujempaa että joku kuulee. Askel hulluudessa ja poispäin niinhän se meni. Ja olkoonkin että kookospähkinä saattaa toisinaan olla miespuolinen lentopallo kookospallo saattaa olla puolinainen lentopähkinä lopettakaa jo minä en kohta ymmärrä mistään mitään. Eli jos se vittu jollekulle jäi epäselväksi niin katselen tuota yhtä Tom Hanks-elokuvaa mikä lie hyvä elokuva juu. Ei minua suututa mikään. Ei minua väsytä tänään.

Ja mietinpä juuri. Mietinpä että pitäisi kai lainata jostakin unelma kesäyöksi, unelmia kun omasta takaa on muutama vähemmän ja kesäkin hiipii lähelle aika vaivihkaa, aika nopeasti kaikenlaista on  minulla unelmiakin kai
Aikaa nyt ainakin aikana nyt ja aina 
Ja mietinpä tässä,
äikäntunneilla istun ja syön tikkareita
aina niitä tikkareita
ja kirjottelen Shakespearen, Raamatun ja antiikin pyhästä kolminaisuudesta
ja totean itselleni että olisipa kiva tehdä joskus jotakin uutta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro huolesi minä ymmärrän