torstai 7. heinäkuuta 2011

yöt 3

Istutaan kai puistossa eikä millään tule pimeä.
soitan jonkun juhan tyttöystävälle numero on ruttuiselle ruutupaperille kuulakärkikynällä kirjoitettu, juha on linnassa eikä muija kuulosta liian tyytyväiseltä ääneeni
jätän tatuoidun miehen istumaan nurmikolle


Herään Kruununhaasta seinillä on kirjoja. Sotkuinen asunto sellainen jossa nuoret romantikot elävät ja ruokkivat köyhiä. Verhotkin utuiset
ikkunan eteen vedetyt

Olen jo lähdössä huomaan nurkassa skitan, epävireisen ja puolihengettömän
Sanotaan että kitara muistaa sävelet
että soinnun värinä ei koskaan poistu soittimesta
että joka ikinen soitettu sävel on piilossa instrumentin atomeissa.
ja niin soitin hetken yksin sillä sohvalla minä jäin siihen huoneeseen olen siinä värinässä


ostan turkinpippureita ja pepsimaxin
istun lamaantuneena ratikassa päättäriltä päättärille
ja sitten nukun

2 kommenttia:

Kerro huolesi minä ymmärrän