Autossa mutsi kertoi tarinoita ohi kulkevista taloista, yhdestä puuttui katto, tuolla asui veljekset Ari-Pekka rakasti minua ja Reijo veti turpaan voi niitä aikoja ja silloin kun minä olin nuori. Tyhjässä talossa syön tomaattikeittoa ja minttujäätelöä, tupakoin parvekkeella salatta ja katson Flashdancea kultainen kasari luoja.
Mamman luona salamoi. Me istuttiin pihakeinussa ja yritettiin grillata sateessa ja ääni kuului läheltä lujaa ruoskan sivallus. Päässä soi sataa sataa ropisee ja sisällä mamma luki lehdestä ruhtinas alpertin häistä ja totesi että ei se sille antaisi, perkele.
Papalla päällä paita jossa Karvinen sanoi ”tänään olen niin hyvällä tuulella että voit selittää minulle mitä tahansa”. Jos olisitte ikinä tavanneet hänet ymmärtäisitte sanojen ironian. Myöhemmin vierailtiin vanhoilla jotka pitävät seinällään posliinilautasia ja kaapissa arvokkaita astioita, yöpöydällä kuva edesmenneestä yrjöstä tai erkistä.
Yöllä join liian makeaa valkoviinia kahvikupista ja kuinka rakastankaan sitä paikkaa.
Värejä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro huolesi minä ymmärrän