se aika vuodesta

En lähtenyt en pystynyt en löytänyt niin se joskus menee

Aamulla soitan olohuoneessa saksofonia enkä ajattele nukkuuko joku paljon olen ruostunut mutta en jaksa surra. Kaikki on hukassa kengät takki kameralaukku ripsiväri, se tuntuu uuvuttavalta pidemmän päälle. Voisin ruveta järjestelmälliseksi ihmiseksi. Tai en oikeasti.

Kalliolla kukkulalla oli joku taiteilijakokous. Ihmisiä vaatteissa jotka groteskoivat ympäristön haljuuden, ihmisiä vaatteissa jotka joko ovat tai eivät ole sitä todellista jotakin jostain sisältä, ehkä uskallusta oli tänään yhtä paljon kuin minä tahansa päivänä. Mutta saippuakuplien sisälle on piilotettuna tämän maan aurinko ja onnen paiste. Marssi johti mäkeä alas mäkeä ylös eikä yksikään vastaantulija ollut hymyilemättä ollut katsomatta. Puhalletaan saippuakuplia miksi aurinko on pajoissa, se menee ohi, odottakaa vaan, pilvet menevät aina ohi.  

Ratikka-ajelu Käpylän läpi vittuuntuneisuus iski ja kahvilla teki mieli itkeä mutta en minä itke. Istun Kaisaniemen puistossa katsomassa ohikulkijoita, hetken vaan pitkän hetken. Illalla ei olisi pitänyt lähteä mihinkään mutta lähdin silti. Mitä laitetaan huomenna päälle en tiedä enkä oikein jaksaisi miettiäkään tai välittää, kädet tuoksuvat vääränlaisilta haju oksettaa on kai liian mustaa, jollakin tavalla
mustaa, täällä
nyt

Huomenna pukeudutaan niin että se on yliampuvaa koska kukaan ei välitä.
On taas se aika vuodesta. 

ei siitä enempää

Pitäisi olla istumassa lampun alla ohuita sivuja molemmissa kourissa löytämässä niille järjestystä olen tässä.

Istuttiin Taivaskalliolla ja poltettiin tupakkaa ja katsottiin kun tuolla on niin monia valoja. Oli siellä sen verran pimeää etten halunnut juosta kalliolla mutta ilmaan huusin elämää. Toisinaan on niin paljon sekaisin tässä että ei tiedä miltä pitäisi tuntua ja sitten vaan ei tunne.

Sitä aina välillä huomaa tärkeät ihmiset. Kyllä te tiedätte te jotka olette minulle tärkeitä olevanne tärkeitä, minulle. Ei siitä enempää.

Oli kevät ja lunta oli vielä pienissä kasoissa häpeämässä, aukioille tuotuina olemassaolostaan kuihtumassa, ryvettymässä. Käveltiin käveltiin samat reitit moneen kertaan ei se haitannut piti tehdä jotain piti päästä jonnekin. Katseltiin ihmisiä jotka juoksevat ja aina välillä keitettiin kahvit. Mulla oli tiara joka ei ollut minun ja juurestakki. Kolme päivää myöhemmin en enää jaksa ajatella asiaa ja taskusta löytyy kuitti jossa lukee
Neljä bisseä jäljellä.
Humalatila: ei saavutettu.

Hiukset on vääränlaiset ja on ikävä siskoa. 

ja puissa on tuulenpesiä

Olin päivän pois maailmasta
heräsin vain hiljentämään puhelinsoitot heräsin vain oksentamaan punaiseen ämpäriin sohvan vieressä ja sitten lopulta kun en enää jaksanut nukkua, heräsin lukemaan kirjoja neljältä aamulla. Ja sitten näin unta että P:n mutsi tuli meille ja keitettiin kahvit ja se istui keittiöpöydän ääreen vakavana ja sanoi että meillä on pakastimessa kimpale sen hirvenlihaa ja että se haluaa sen takaisin. En minä oikein ymmärtänyt mistä se tai kukaan puhui, mutta hirvenlihan annoin takaisin. hämilläni. Sitten itketti vähän kun ajattelin että joku ei voi kuunnella musiikkia sille on nimikin, joku ei saa tilaisuutta rakastaa sitten rintaan alkaa puristaa liikaa ja pakko ajatella jotakin muuta.

Olin päivän pois maailmasta
ja sen yhden päivän aikana muutama ehti kaivata en tiedä miksi. Yksi jonkun meren takaa kirjoitti että rakkaani, vihaaminen on loppunut ja nyt se sitten kaipaakin, kusipää. Toinen toisesta kaupungista kirjoitti että sillä on kamala ikävä juuri tällä hetkellä ja nyt mua väsyttää taas. On ikävä meren toiselle puolelle.

Ja puissa on tuulenpesiä
katto

rakkaudesta

Pojalla on vanhan miehen elkeet ja nuoren mieli viidentoista ikäinen kai, porttikäytävän kouristuksissa kurkottaa povitaskusta nenäliinan ja suutelee sitä. Päivä jolloin elämä muuttuu mikä tahansa päivä. Minkä sen haluat olevan päätä sinä. Ei siihen tarvita verisiä nenäliinoja tai hiilisankoja jotka painavat enemmän kuin hatarat eloisan väriset unelmasi tai aikaa pysyttävää kuolemaa vaan ihminen tai musiikki. Ja kun noki värjää silmäsi varkaiksi ja yllättäen takanasi seisoo paljaus, se on sinua muodoltaan pyöreämpi ja pehmeämpi vaikka et olisi osannut sitä sellaiseksi kuvitellakaan. Entisessä elämässäsi näit vain laveita vesivärimaalauksia todellisista taloista, luokassa sinut opetettiin olemaan hiljaa ja piirtämään koukeroisia j kirjaimia älä unohda pistettä. Piste tekee luomistyösi kokonaiseksi. 

Ja sitten. Rakkautesi joutuu keskitysleirille. Tai ei edes joudu vaan menee lähtee vapaaehtoisesti luotasi sinä olet riittämätön sinut on tuomittu polttamaan savukkeita, pitkään, pitkään. Heikko suojaton poika, sinut suojeltiin suudeltii tapettiin onko se inhimillistä kysyy tuomari vakavalla loukatulla äänellä, onko se kauniimpaa. Eikä kukaan vastaa ei sellaisiin kysymyksiin vastata. Kasvosi kalvakoituvat kaipaat savuketta sormiesi työksi, olette molemmat kalvakoita poika ja rakkaus. Mutta ainakin sinä sait yöpaikan. Ainakin sait yöpaikan.

Naisilla jotka ovat kokeneet kovia on punaiset silmät ja vaaleat ripset, silti he ovat laihoja ja kauniita. Ja pian pojalla on taas varkaan silmät, ei noesta vaan vihasta ja inhosta ja vielä rakkaudestakin ja hauraista tapetuista lapsista, samanlaisista kuin sinä. Ja pian, sinä olet mies, mies joka polttaa rappukäytävässä valkoisia savukkeita ja puhaltaa kasvoillenne valkoista savua, häpeän ja röyhkeyden savua. Sinä näytät kuolleelta nojatessasi pylvääseen ihmiset kävelevät ohitsesi kuin olisit vain huuliesi läpi kuultavaa tuoksua. Ja löytyy uusi rakkaus, nuorempi, sileämpi, sellainen jonka kanssa ei siedä nukkua. Tuomarilla ei ole huulia mutta silti hänen suustaan tulee sanoja. Et matkusta veljesi hautajaisiin, mutta menet kertomaan että kolmatta rakkautta ei enää ole rakkautta ei ole. Sinulla on vanhan miehen elkeet. Hiuksesi on vedetty taakse kuten hienostuneilla ja vakavilla, vanhuus syö ihmistä kuin häpeämätön yö sineä. Sairaus on sumeuttanut naisen silmät ja peilin puutteessa hän kuvittelee itsensä yhtä särkyväksi kuin vuosia sitten kun hän oli vielä rakkaus. Aika ei anna teille mitään pian sinusta on tullut taluttaja, lyhyt kosketus ajan tappama voi viedä kaiken eikä itsekkyys ole mitään muuta
kuin ainoa tapa olla elossa.

suudelma hörpystä

Mutateitä Käpylän kauniimpiin osiin, sinne missä tuoksuu bensa ja silmät eivät kykene omistamaan mitään. Paljon yksityiskohtia paljon sydäntä ja kuluneita sohvia joissa on hyvä istua. Naurattaa tuntuu iloisalta trumpettia pidellään kaksin käsin tai väärin päin, niitä harvoja paikkoja joissa tuoksuu oikealta poltetaan sisällä siitä tulee turvallinen olo
ja on tärkeä olo kaunis olo rakas olo sellainen että haluan muistaa tämän hetken
ja sellainen että haluaisi halata siinä ja olla vaan hiljaa koska kuitenkin ymmärretään ne kaikki sanat sellaisetkin mitä ei sanota
sielunsisko

Ja sieltä jonnekin muualle suudelma hörpystä ai bisseä hyi hemmetti no ainakin sä oot nätti eihän sulla ole poikaystävää? juu ei ole. Pidellään tuntemattomien hiuksia kylmällä maalla kontillaan ja levitetään onnea, pikkukivet käsien alla raapii
vain hieman
kaksi polttomerkintää varressa kaksi posken kulmassa

Junan kiskoilla istumista hengen vaaraa ah ja lopulta vittuuntumista istutaan ja jutellaan se pois. Bussimatka menee yllättävän nopeasti kun on juomista ja kauniita miehiä siinä jossain. Aamulla sitä herää kuivaan suuhun eikä enää saa unta, ratikkaan istumaan katsomaan kun kaupunki nousee kivivuoteiltaan aurinkoon ja sulamiseen.  Ja sitten kääntöraiteille.
Hyvä olo kotona syön ananaksen.

Sumeaa

Tänään oli niin sumeaa että kaukana olevat talot hukkuivat ilmaan.

Kokeeseen kirjoitin että evoluutioteoria kertoo jumalasta tai jumalattomuudesta ja keitä me muka olemme availemaan ovia jotka ovat kiinni ja kun ne ovet on kerran avattu niin ei niitä sulje mikään muu kuin uusi ovi.
Mielessä on pyörinyt Siperia.
Jonakin päivänä lähden vielä Siperiaan.

helppo helposti sulava

Istuin siinä ehkä tunnin miettien katselin ulos ikkunasta menin myöhässä paikalle enkä panikoinut. Tiesin olevani myöhässä join rauhassa kahvin. Opettelen tyyneyttä. Koulussa vaaleansinisessä kangaskassissa kasa kirjaston kirjoja
Oli viimeinen palautuspäivä

Tänään Amsterdamin terassille ruostuneiden värien sekaan
oli ilmestynyt pöytiä, juopumiseen keväästä
kylmässä, ja parvekkeelle heittämäni kirjat
kuivuivat laineiksi

Noin minä kirjoitin koepaperiin otsikon alle ja lähdin, opettajalla oli vaalea nahkatakki pehmeämpi kuin musta se jossa on niittejä ja kävin ostamassa vasemmalla kädellä väännetyn kahvin ainakin se oli halpa, ajoin ysin reitin ja nukahdin sohvalle. Laulaessa minua sanottiin eteeriseksi mitä se edes tarkoittaa todella. Kevyt. Huoleton. Helppo helposti sulava. Vaivaton hauras vai puhuttiinko kenties sittenkin öljystä. Hymyilin joka tapauksessa ja olin otettukin
ei sitä joka päivä saa kuulla olevansa
niin, mikä se sana oli
eteerinen

Snägäriajatuksia

Olohuoneen ikkunan laidalla
Vinyylin pinnasta heijastuu kokonainen kaupunki

Laulu kuulokkeista kuulostaa melkein viululta niin se värisee värisyttääkin. Tuli taas olo että pitäisi päästä pois täältä olemaan tyhjässä paikassa olemattomaan aikaan tyhjässä huoneessa ikkunoiden kanssa nyt kun vielä on lunta että voisi nauraa sille mikä ympärillä on kylmää, odottaa kevät jossakin missä voisi tehdä itsensä ulkopuoliseksi itsestään. Sitten suututtaa kun ei päädykään yksin eikä loppujen lopuksi haluakaan olla yksin kuka meistä haluaa olla yksin en minä paitsi toisinaan. Kovasti haluaisin päästää minusta pois asioita. Voisi kirjoittaa monologin karhulle jonka kämmen on juuttunut hunajapurkkiin, voisi kirjoittaa kohtauksen murtomaahiihtoa harrastavan keski-ikäisen miehen ja epäonnistuneen taiteilijan kohtaamisesta snägärillä tai selittää yhdessä pitkässä lauseessa kaiken sen mitä ihminen ehtii ajatella hiuksia pestessään. Mutta en minä nyt jaksa. Faija on vielä istumassa jossain kämpässä on ollut hiljaista ehkä viikonpäivät ja vähän lisää. Kun on liikaa tehtävää lamaantuu ja löytää itsensä tuntien jälkeen istumassa sohvanreunalle liimautuneena miettimästä mitä pitäisi tehdä ensimmäiseksi. Nyt on liikaa sanoja kirjoitettavana ja liikaa ajatuksia löydettäväksi liian vähän kofeiinia veressä toimimiseen liian paljon nukkumiseen. Täytyisi löytää ihminen joka tekee hyvää, mistä sellaisia löytyy, kirpputorilta? Miehistä ei ole oikein hyötyä missään aika usein ne vaan ottavat mitä haluavat antavat mitä haluan ja sitten missään ei olekaan enää mitään järkeä kannattaa kävellä pois kävellään pois kädet vierekkäin mutta ei tarpeeksi lähellä koskemaan. Ihmisiä löytyy väärään aikaan vääriltä aloilta väärien silmien takaa. Jumala painoi maahan väärän käärmeen. Pahin synti on saada ihminen tuntemaan. 

karheudesta

Niin olen takaisin täällä
täällä takaisin olen on tyhjentävää jättää asioita ja palata toisten luo. Tänne jossa ihmiset eivät tekemisiltään ehdi kaivata toisia ihmisiä en ainakaan usko. Jäljiltämme tuskin jäi muuta kuin banaanisavukkeiden tumppeja rikkinäisiä ikkunoita, hukattuja avaimia vain kirjaimellisesti ettei menisi liian korniksi. Kaikki mitä luotiin lähti meidän mukanamme ja on meissä.

Kuitenkin kädet lantioilla tanssittamassa
verhojen taakse piilotetut pullot
vaaleanpunainen flyygeli nurkkaan seisotettuna toimittamassa virkaansa
ja mies kantamassa käsivarsillaan jalkani tottumattomina ilmassa eihän haittaa jos piilotan sinut matkatavaroihini

En minä tule niitä käsiä muistelemaan enää hetken päästä, eivätkä ne enää saa vatsassa aikaan hymyn kiherryksiä, sellaiset tunteet menevät ohi niin nopeasti silti vielä hetken on röyhkeitä ihmisiä ja helppoja kosketuksia kätten kiittoa kun on ollut oma itsensä. Ei ole vaikea hymyillä vähitellen sitä uskoo omaan kauneuteen melkein.

Matkalla istui bussissa tummatukkainen mies
silmäripsineen tuli olo että halusin juoksuttaa sormet hiusten läpi
karheat hiukset

kauniimpi niin

Näin unta etsin rikkinäistä hajallista kännykkääni etsin joka puolelta pienen kaapinkolon suulta löysin ja vetäisin syliini ryöppysi pillereitä valkoisia sileitä symmetrisiä sylikaupalla hukuin sisään minustakin ryöppysi jotakin mutta en muista mitä ehkä se oli ääntä kun se oli niin voimakasta. Näin unta, aamulla menin samaan paikkaan kaikki muut olivat lähteneet, katsoin sen tarkasti eikä mitään näkynyt en tiedä miltä tuntui. Ei jaksanut ajatella miltä tuntui, kauniimpi niin. Varmuuden vuoksi tutkin vaatekaapin ja yöpöydän laatikon sekä erinäisten laukkujen sivutaskut sekä vielä kengän. Siellä niitä joskus aikoinaan oli tai ei joskus aikoinaan vaan vielä puoli vuotta sitten. Kahvia antakaa minulle kahvia ja laittakaa minut hyppimään paikoilleni. Pitäkää poissa vaatekaapeista.