Niin olen takaisin täällä
täällä takaisin olen on tyhjentävää jättää asioita ja palata toisten luo. Tänne jossa ihmiset eivät tekemisiltään ehdi kaivata toisia ihmisiä en ainakaan usko. Jäljiltämme tuskin jäi muuta kuin banaanisavukkeiden tumppeja rikkinäisiä ikkunoita, hukattuja avaimia vain kirjaimellisesti ettei menisi liian korniksi. Kaikki mitä luotiin lähti meidän mukanamme ja on meissä.
Kuitenkin kädet lantioilla tanssittamassa
verhojen taakse piilotetut pullot
vaaleanpunainen flyygeli nurkkaan seisotettuna toimittamassa virkaansa
ja mies kantamassa käsivarsillaan jalkani tottumattomina ilmassa eihän haittaa jos piilotan sinut matkatavaroihini
En minä tule niitä käsiä muistelemaan enää hetken päästä, eivätkä ne enää saa vatsassa aikaan hymyn kiherryksiä, sellaiset tunteet menevät ohi niin nopeasti silti vielä hetken on röyhkeitä ihmisiä ja helppoja kosketuksia kätten kiittoa kun on ollut oma itsensä. Ei ole vaikea hymyillä vähitellen sitä uskoo omaan kauneuteen melkein.
Matkalla istui bussissa tummatukkainen mies
silmäripsineen tuli olo että halusin juoksuttaa sormet hiusten läpi
karheat hiukset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro huolesi minä ymmärrän