Pitäisi olla istumassa lampun alla ohuita sivuja molemmissa kourissa löytämässä niille järjestystä olen tässä.
Istuttiin Taivaskalliolla ja poltettiin tupakkaa ja katsottiin kun tuolla on niin monia valoja. Oli siellä sen verran pimeää etten halunnut juosta kalliolla mutta ilmaan huusin elämää. Toisinaan on niin paljon sekaisin tässä että ei tiedä miltä pitäisi tuntua ja sitten vaan ei tunne.
Sitä aina välillä huomaa tärkeät ihmiset. Kyllä te tiedätte te jotka olette minulle tärkeitä olevanne tärkeitä, minulle. Ei siitä enempää.
Oli kevät ja lunta oli vielä pienissä kasoissa häpeämässä, aukioille tuotuina olemassaolostaan kuihtumassa, ryvettymässä. Käveltiin käveltiin samat reitit moneen kertaan ei se haitannut piti tehdä jotain piti päästä jonnekin. Katseltiin ihmisiä jotka juoksevat ja aina välillä keitettiin kahvit. Mulla oli tiara joka ei ollut minun ja juurestakki. Kolme päivää myöhemmin en enää jaksa ajatella asiaa ja taskusta löytyy kuitti jossa lukee
Neljä bisseä jäljellä.
Humalatila: ei saavutettu.
Hiukset on vääränlaiset ja on ikävä siskoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro huolesi minä ymmärrän