Tämä on katto

Oltiin taas käsittämättömällä aikojen jälkeen. Siivet oli kiinnitetty kattoon enkä jaksanut vaivautua. Istuin parvekkeella ja ihmiset vaihtuivat ympärillä
istuin parvekkeella ja tuntui hyvältä jutella istua savuta tutustua
olla juovuksissa
hedonistien juhlaa
joku kaivaa esiin huuliharpun kuuluu kitara ja laulua lasipöydän ympäriltä
tuikkuja syttyy
nukahdetaan vasta kun on jo melkein valoisaa

Ympyrä sulkeutui.
Kuunneltiin matoja (kuten minä sinä iltana kun viimeksi olin täällä ja vittuiltiin ja ehkä vähän melkein loukattiin ja sitten kun yritin suudella poskelle käänsit pään huulille ja minä ajattelin että se on viiminen kerta kun ikinä astun jalallani tänne mutta ei se ollut) ja huudettiin ilmaan eteenpäin ja aamulla kun heräsin kolmatta kertaa maattiin siinä pedillä (jossa maattiin sinä iltana kun minä viimeksi olin täällä ja meidän piti tehdä jotain ihan muuta mutta minä vain olin ja sanoit että olin katala) ja muut olivat jossakin ja oltiin niin kaukana toisistamme kuin voi olla parisängyssä. Tuntui että ei ole enää mitään kaikki on hyvin ja on muita ja on rauha. Enää ollaan vaan kaksi ihmistä silkkaa platoniaa.

Ja aamulla ennen kuin edes heräsin kolmatta kertaa tuli herätys, toinen herätys, sänki ihoa vasten ja hymy näkemiin. Bussipysäkillä tulee vastaan se mies jonka kanssa soitin hakiksen rannan Väiskissä ikuisuus sitten kun ihmiset tanssivat puolen metrin päässä edessä ja mies puhui englantia italialaisella aksentilla jotenkin uupuneella äänellä Italiassa rakennetaan käsin saksofoneja se on kaunista tulee mieleen viiniviljelmät pellot vihreät puut ja vanhat kapeasormiset kapeakasvoiset miehet joiden kädet eivät koskaan horju. Ciao Bella nähdään taas joskus. Ollaan auringon paisteessa kunnes silmät turtuvat valoon ja farkut liimautuvat ihoon kuumuudesta ja sen jälkeen mennään varjoon ja puhutaan vakavista ovatko ihmissuhteet muka ikinä terveitä. Harvat tärkeistä ihmissuhteistani ovat oikeastaan terveitä.    
   
Joku liimasi kattoon lapun
tämä on katto.
Ehkä vittuillakseen vähäsen