yöt

kasvatus tuntemaan värähdyksiä

Näin näytelmän jossa käytettiin rekvisiittana minun tupakkaani.
Olin ylpeä lapsistani.
Katsoin tapaa jolla se outo tyttö liikkui ympäri lavaa vähitellen ja ajattelin että mitä jos me kaikki tekisimme noin. Mitä jos meillä kaikilla olisi niin ahdistunut olo että emme pysyisi sekuntiakaan paikallamme kun joku puhuttelisi meitä kiljahtaisimme ja painaisimme päämme maan sisään sillä kun me emme näe muita, olemme näkymättömiä, entä jos vain liikkuisimme kuten meistä tuntuu antaisimme kätemme liikkua minne ne haluavat ja valehtelisimme koska emme voi sille mitään. Ja katselin miten lava hämärtyi ja lentosuukkoja vaihdettiin ja miten jokaisen onnellisen perheen takana on väkivaltaa ja allekirjoitin huomaamattani. Kirjoita muistiin parhaat loukkaukset, syö paskaa, sulla on ongelmia.

”moi mä luin sun blogista että sä veit kirjastonkirjoja”
”joo”
”ostetaanko jätskit?”
”ostetaan vaan”

Söin lounaaksi frittimuikkuja ja greippimehua Itäkeskuksen ainoalla porvarinurmella, siinä, jonka ohi kaikki pyöräilijät ajavat ja lähimmät ihmiset mulkoilevat parvekkeelta jos naurat liian kovaan ääneen. Kasvatus tuntemaan värähdyksiä tässä maassa ei ole aivan mallillaan. 

laivassa

Mutta nyt olen tässä ja kerron sinulle että minusta tulee juoppo ja että istun huoneessa jossa ei ole muuta kuin minä ja sänky ja katson kuinka lasi suodatinpaperin alla täytyy puhtaasta onnesta
kerron että meilläpäin kuolleet yliviivataan ja minua väsyttää
mennäänkö nukkumaan
ei se ole sellaista väsymystä
niin

Ja sinä kerrot minulle että siitä ei tule koskaan helppoa
että olen oikeilla rateilla (huolimatta)
ja että sinun elämästäsi ei tule helvettiä vaikka poikasi
kasvavat teini-ikään
tuleepas sanon mutta tiedän ettei tule sinä olet erityinen

Sinä naurat minulle se tekee hyvää
Sinä hymyilet nuoruudelle ja asioille jotka minä tiedän sinua paremmin (koska illassa on niin monta jotka sinä tiedät) ja minä juoksen tupakka tärisevien sormien välissä sisään huutamaan juopuneelle ruotsalaiselle ja väsyn uudestaan kun hissin ovet sulkeutuvat ja palaan ulos, aina välillä se turkkilainen poika käy juttelemassa ja lähtee ja tulee takaisin mutta kyseessä on tyypillinen omenapiirakka-situaatio
ja oikeastaan elän sen kaiken kanssa aivan liian helposti
unettomat tarvitsevat unta enemmän kuin muut
(minä en koskaan nuku)

Minä poltan kaikki tupakkani
ja sinun tupakkasi
ja sinä vaan nyökkäät ja annat takkisi koska tämä on järkevä keskustelu

Emmekä me enää kohtaa

Bandini ei laittaisi minua maksamaan

Fysiikankokeeseen puolituntia myöhässä ukkostaa.
Kirjastonkirjat taas siinä vaaleansinisessä kangaskassissa viisitoista euroa sakkoa voiko ne maksaa osamaksuna? Vetoan teihin hyvä herra, Bandini ei laittaisi minua maksamaan. Juoksen mäkeä alas kilpaa kourua ja mukulakivien viertä virtaavan veden kanssa mikään ei ole ihanampaa kuin kävellä sateenvarjon alla kun sade on sellaista joka pysäyttää toiset katoksen alle odottamaan. Kokeessa tuijotan vihreälle taululle kirjoitettua kakkosta sen yläpäässä on kaunis silmukka. Newtonin laki, voima ja vastavoima mitä enemmän rakastat sitä enemmän sinua rakastetaan, sanoi fysiikanopettajamme kun istuimme kalliolla tupakoimassa, viisauksia fyysikolta opeta minua arvostamaan pieniä hymyjä. Eksyn sivulle jossa puhutaan kuiskauksista kuiskauksen volyymi
eikö se ole niissä sanoissa jotka kuiskataan.

kadoksissa

Herään valkoisilta lakanoilta ja jossain muualla kuulutetaan että minä olen kadoksissa. Ei se mitään ei minulla ole kiire ei ole kiire pukea päälle ei ole kiire nousta ylös, sinne missä alkoholi syövyttää sanat ja kylkiluut ei ole kiire pois tuntemattomien luota tuntuu turvalliselta kun vittuillaan (ei minulla ole nälkä) Pidän siitä miten kömmit takaisin viereeni kaikesta huolimatta ja miten sinulla on kylmä ja jos tulisit yhtään lähemmäs. Minulla on vihaisia ystäviä ja minunko pitäisi kiiruhtaa. Sitäpaitsi te kerrotte että minä pidän oikeanlaisista joukkueista musiikkivalintani ovat erinomaisia minulla on upeat kengät olen nuori ja elänyt, ikäistäni kypsempi ja panisit minua kyllä ja sain Paavonkin (muisto) ja äitini on pariterapeutti
minun täytyy olla hullu
antakaa minulle lisää kaljaa
vai olenko minä liian nuori
moraalisesta darrastasi päätellen olen mutta ei se mitään

poika saunoo

Olen tässä Sinisiä miehiä

ainakin satatuhatta sinistä miestä juopumassa voittamattomuudesta

satatuhatta sinistä miestä halaamassa

sataatuhatta sinistä miestä

minä olen sininen mies (vittuun nationalismi)

Ja lauletaan illalla saunotaan

tai sitten nukutaan lattialla untuvapeittoon kääriytyneenä ja saadaan päänsärky koska tämä on jo viides yö

viides yö kun päässäni on satatuhatta sinistä miestä

 

Sipulikirkon juurella

Näin sitä jonka tapasin käsittämättömällä enkä vielä tiedä miksi kutsun häntä täällä jos kutsun. Suudeltiin keskellä vilisevää Espaa, suudeltiin siinä Sipulikirkon juurella, jossa näkyi kuu ja aurinko samaan aikaan ja jonne pilvet eivät yltäneet. Piirsin huulten äärirajat sormenpäilläni nauroin äänen hänen sanoihinsa ja sitten vaan oltiin pitkään niin että se tuntui luontevalta heleältä. Jalat tärisevät väsymyksestä olen ollut liian kauan.

Pehmeä-äänisten naisten intonaatio on erilainen kuin muiden. He eivät korota ääntään turhaan, ääni tulee jostakin syvemmältä vaivattomammin, pyöreämmin. Pehmeä-ääniset naiset ovat kauniita ja hoikkia, heidän voimansa ei tule äänestä vaikka siinä se ilmenee ilmenemättömyydellään.
En luota pehmeä-äänisiin naisiin.
Kovaääniset naiset ovat helppoja läheisiä suoria. Ei kovaääninen volyymin perusteella vaan kovaääninen niin että äänten sanojen ääriviivat ovat sumuttomat, yksityiskohtaiset, tasaiset en löydä tähän sitä sanaa jonka haluaisin. Kovuus on tuttua valehtelematonta. Pehmeys voi tarkoittaa mitä tahansa. Minä en puhu totta minä huokaan mielikuvia.     

Katson riippuvuutta, kaikki lausutut sanat ovat kumman tuttuja ihan kuin ne oltaisiin käyty läpi lausuttu jo aikoja sitten. Miten minä jaksan kuunnella ne samat sanat
uudestaan ja uudestaan.

Tämä on katto

Oltiin taas käsittämättömällä aikojen jälkeen. Siivet oli kiinnitetty kattoon enkä jaksanut vaivautua. Istuin parvekkeella ja ihmiset vaihtuivat ympärillä
istuin parvekkeella ja tuntui hyvältä jutella istua savuta tutustua
olla juovuksissa
hedonistien juhlaa
joku kaivaa esiin huuliharpun kuuluu kitara ja laulua lasipöydän ympäriltä
tuikkuja syttyy
nukahdetaan vasta kun on jo melkein valoisaa

Ympyrä sulkeutui.
Kuunneltiin matoja (kuten minä sinä iltana kun viimeksi olin täällä ja vittuiltiin ja ehkä vähän melkein loukattiin ja sitten kun yritin suudella poskelle käänsit pään huulille ja minä ajattelin että se on viiminen kerta kun ikinä astun jalallani tänne mutta ei se ollut) ja huudettiin ilmaan eteenpäin ja aamulla kun heräsin kolmatta kertaa maattiin siinä pedillä (jossa maattiin sinä iltana kun minä viimeksi olin täällä ja meidän piti tehdä jotain ihan muuta mutta minä vain olin ja sanoit että olin katala) ja muut olivat jossakin ja oltiin niin kaukana toisistamme kuin voi olla parisängyssä. Tuntui että ei ole enää mitään kaikki on hyvin ja on muita ja on rauha. Enää ollaan vaan kaksi ihmistä silkkaa platoniaa.

Ja aamulla ennen kuin edes heräsin kolmatta kertaa tuli herätys, toinen herätys, sänki ihoa vasten ja hymy näkemiin. Bussipysäkillä tulee vastaan se mies jonka kanssa soitin hakiksen rannan Väiskissä ikuisuus sitten kun ihmiset tanssivat puolen metrin päässä edessä ja mies puhui englantia italialaisella aksentilla jotenkin uupuneella äänellä Italiassa rakennetaan käsin saksofoneja se on kaunista tulee mieleen viiniviljelmät pellot vihreät puut ja vanhat kapeasormiset kapeakasvoiset miehet joiden kädet eivät koskaan horju. Ciao Bella nähdään taas joskus. Ollaan auringon paisteessa kunnes silmät turtuvat valoon ja farkut liimautuvat ihoon kuumuudesta ja sen jälkeen mennään varjoon ja puhutaan vakavista ovatko ihmissuhteet muka ikinä terveitä. Harvat tärkeistä ihmissuhteistani ovat oikeastaan terveitä.    
   
Joku liimasi kattoon lapun
tämä on katto.
Ehkä vittuillakseen vähäsen

Kirjoja postimiehistä

Juotiin kahvia keittiön pöydän ääressä, oli pöytäliinakin. Puhuttiin aikuisten asioita politiikasta muksuista bussikuskeista kirjallisuudesta. Olohuoneessa poika nojaa puisen lasiseen sohvapöytään se horjuu muistan miten kesällä ajettiin turkoosin vihreällä avoautolla pikkuteitä pitkin
sohvapöytä takapenkillä vähän niin ja näin juuri ja juuri paikallaan
miten se haettiin asuntojen pikku puutarhojen ja mehiläisten keskeltä
eivätkä talojen numerot totelleet sääntöjä
Ja sinä päivänä oli tuulta

Yhtäkkiä tuli rakkaus tämän maan kirjastokulttuuria kohtaan.
Rakastan rakastan sitä että voin mennä lähimpään kirjastoon
ja siellä on aina Fantea.
Johnia tai Dania molempia
Jotakin kummallista äijää meren takaa jotakin mitä monet eivät kai osaa edes kaivata
rakastan sitä että voin mennä lähimpään kirjastoon
ja sieltä löytyy aina
kirjoja postimiehistä.

Jos kietoisit lankakerän ympäri pientä huonetta..

Istuin ja katsoin kun pilvet uivat hitaasti päälleni.
Kuolinpäivä se vasta on elämisen arvoinen.

Löysin ruusun kahden vuoden takaiselta kevätpäivältä tai ehkä oli jo melkein kesä. Silloin ei ollut kylmä ei lämmin, juotiin mukavan sivistyneesti peruukit päässä kahvia pienistä pienistä kupeista jotka loppuivat aina kesken en ottanut kakkua kun ei tehnyt mieli ja piti laihduttaa ja lupasin itselleni että en itke ja itkin vasta kun kukaan ei nähnyt 
Eräs sanoi että olin antanut paljon. En tiedä miksi se tuntui tärkeältä varmaan koska en oikeastaan uskonut siihen. Hän halasi sillä tavalla että ei malttanut seisoa siinä halaamatta koko keho oli valmistautunut, otti nopeasti syliin ja puristi tiukasti mutta halusi päästä jo pois, sen aavisti sanojen eleiden rytmistä. Se teki hiukan surulliseksi mutta minäkin halusin pois.
Yksikin ylimääräinen hetki siellä olisi voinut tappaa.
Sitä oli kai liikkeellä.

Muutaman hetken kesän aikana kaipasin takaisin mutta oikeastaan en tiedä mitä ikävöin. Ehkä ääntä. Oli matalia ääniä oli kulutettuja ääniä ei ollut musiikkia. Puhutaan jumalasta tai puhutaan nukkumisesta mutta ei puhuta siitä että joku kuolee kohta tai puhutaan vaan mutta se on sitten salaisuus. Ehkä meidän pitäisi puhua onko kaikki kunnossa mikä on vialla nouse ylös lattialta älä istu pulpetilla hienot villasukat. Kiedo kokonainen lankakerä ympäri pienen pientä huonetta, ympäri pöydänjalkojen ohi laatikoiden kirjojen sormien. Suostuttele minut mukaanne anna päivittäinen kofeiiniannokseni, pyydän, etkö näe että olen väsyneempi kuin koskaan. Illalla kirjoitan taas viisi sivua teknisesti hyvää kamalaa tekstiä jossa on minulle liikaa sisältöä ja jota häpeän. En nuku koko yönä. Aamulla nousen taas hieman väsyneempänä ja lähden alhaalla odottaa tyhjä bussi. Astun siihen ja toistan saman uudestaan. Ja kaikki uutiset kertovat siitä että mitään ei koskaan tapahdu. 
Hiukset kasvavat vähitellen alusta.
Jos vain olisin mukavampi.

Lobotomia

Tunnilla takarivillä kirjoitin ruskeaan take away-mukiin että matematiikka on lobotomiaa, nappi korvaan ja päässäni kilpailevat Ray Charles ja lobotomia. Muki päätyi roskakoriin ja soittimesta loppui akku voittajille ei ole tilaa kaikki häviävät.

Aina välillä minua väsyttää kamalasti. Aamuisin kun pitäisi nousta suihkuun ja kävelemään ulos kylmään haleaan, päivisin kun olen teidän seurassanne vaikka olettekin rakkaita. Tänään väsytti enemmän kuin yleensä, ei ollut tarpeeksi unta tarpeeksi kahvia ei ollut tarpeeksi kärsivällisyyttä. Ja sitten sitä päätyy nyyhkyttämään lohikeittoon ja kiroamaan kaiken maailman henkilökohtaiset näkemykset tai toiveet tai mielipiteet ikään kuin niillä olisi jotain väliä ihan sama.
Ihan vitun sama.

Ja viikonloppukin oli mitä oli, vappu. Välillä sitä käy mielessä että vahvistaako kaikki tämä meitä vai kuluttaako vain. En pitänyt monestakaan ihmisestä viikonloppuna. Pidin siitä jätkästä jolla normaalisti on piano päässä koska se ei jättänyt minua yksin teidän kanssanne.
Pidin siitä yhdestä miehestä joka otti minut syliin ja suuteli kättäni ja hymyili vaikka olin vittuuntunut ja tulossa kotiin ja ruhjuinen ja nuhruinen ja väsynyt.
Pidin siitä kun eräs heitti kyrpäjaffaa alas niiden ihmisten päälle jotka nauttivat olostaan ja nauroi kanssani ja siitä kun joku sanoi minulle että minä olen ihanin ja paras ja siitä miten tanssittiin sängyllä kun sisällä ei vielä satanut.
Loput on sellaista draamaa jota ei hyväksyttäisi edes kreikkalaiseen näytelmään mutta siitä ovat muut jo kirjoittaneet en jaksa vatvoa toinen sanoi jo kaiken. Kun ei se siitä enää muuksi muutu. Mutta me ei kuolla koskaan.
Ehkä se vahvistaa vahvistaa loppupeleissä mikä ei tapa vahvistaa ja jos tuo on teidän mielestänne kliseinen sanonta niin on se vittu kliseisempää ---
anteeksi kone tilttasi ehkä en jatka ajatusta sen pidemmälle
heh heh sori.

Joo ajattelin nukkua yön yli niin vituttaisi vähemmän yleensä uni ei tule silloin kun pitäisi nukkua yön yli jotta vituttaisi vähemmän.
Pitäisi sanoa suoraan asioita ja puhua asioista mutta pelkään että joku loukkaantuu tai ottaa itseensä sitä paitsi eiköhän se ole jo hieman liian myöhäistä jos vaan ihminen voisi olla monessa paikassa samaan aikaan niin olisi hauskaa juu.
Ja tiedän että sanon muille älä ota itseesi
vaikka juuri nyt otan itseeni paljon.
Eikö se ole tässä tilanteessa aivan luonnollista?