Sairaat Perunanviljelijät Oy

Aamulla puhuttiin siitä miten nauru kaatoi Romanian.
H = Sota kaikkia vastaan, ihmiset on perseestä
L = Ihmiset on okei vaikka jotkut ihmiset on perseestä
R = Primitiivinen kommunismi Omistaminen = syntiinlankeemus
aamuisin väsyttää tänä vuonna olen ehtinyt istua Penksun laidalla viime vuonna en kertaakaan. Tuntuu hyvältä olla ajoissa hyvältä olla paikalla vaikka väsyttää
Ilmeisesti olen nuoresta iästäni huolimatta maksanut yhteiskunnalle 158 040 euroa tai oikeastaan
Paljon enemmän

Menin kotiin ja alkoi sataa. Ratikkapysäkillä meitä oli monta lähekkäin ja kun alkoi tuulla juttelimme koska vaatii sateen saada suomalaiset puhumaan. Ja sitten se lapsi rupesi itkemään, se itki niin mahdottomasti pinkissä takissaan niin hädissään ja katseli märkää paitaansa takin alla. Se parkui kuivuuko mun paita sateessa miksi se ei kuivu kuivuuko se ratikassa
kuivunko mä koskaan

va-ka-vaa asiaa

Joku sanoi tänään että olen sitoutumispelkoinen
Istuttiin siellä missä kukaan ei jaksa tiskata ja haarukat on piilossa ja tuntuu hyvältä istua alas kun on niin väsynyt, sohville joiden tyynyt on sekaisin
ja yritin sanoa että hah minäkö vaikka senhän mä tajusin jo seitsemännellä luokalla (ei sellaisia asioita myönnetä toisille ihmisille, ei tuollaisessa tilanteessa, ei ellei sen kanssa ole sinut sitä paitsi mä olen nuori mä olen peter pan
–kuten tekin-
--toistaiseksi--
ja kuinka monella prosentilla tämän ikäisiä kyynikkoja on ollut va-ka-va seurustelusuhde tietenkin teitä kahta laskematta ja laskemisesta puheen ollen voisin laskea muutamankin asian joka teidän suhteessanne on sitä
mitä monet eivät näe eläessään
arvostan sitä pelkään sitä
tuskinpa uskaltaisin olla niin riippuvainen ja niin lähellä jotakuta
olen ylpeä siitä, inhoan sitä)
ja se juttu minkä tajusin seitsemännellä oli sittenkin läheisyydenpelko eikä sitoutumispelko mutta se ei ole totta enää silloin ehkä olinkin jos muksuna nyt edes voi olla eikö se ole vähän sama asia kuin kahdeksan vuotias absolutisti, niin ja sitoutuminen on rengastamista sitä että on oltava tietyssä paikassa tiettyyn aikaan jonkun tietyn kanssa sitä että ottaa jonkun toisen osaksi itseään ja minä olen tällä hetkellä hieman liian väsynyt hieman liian väsynyt.

Ja sitten istuin koko vitun iltapäivän kuuntelemassa luentoa musiikin historiasta, talossa jossa ei ole yhtäkään 90 asteen kulmaa, luokka oli täynnä lippispäisiä tikkarisuisia esipuberteetti-ikäisiä siloposkia (joukossa yksi komea mies joka oli alkanut kaljuuntumaan hieman, katsoin häntä ja mietin miten vittuuntunut sen täytyi olla). Ja sitten kuuntelin kuinka musiikki kertoi itsemurhaa yrittäneen taiteilijan oopium-painajaisista ja kuinka vieressä istuva tyttö päästeli haukotellessaan orgastisia huokauksia ja mietin että voi vittu, minäkö sitoutumiskammoinen, älkääs nyt.
Ette te usko tohon itekkään

vielä on lämmin

Voi vittu.
Vai että takaisin kouluun.
Viimeiset viikot ovat sujuneet muutamassa päivässä. Viisi päivää vuokatissa viisi päivää huruslammilla ehkä viisi päivää Helsingissäkin jossakin välissä, sekalaisina.
Ei ole oikein ollut aikaa nukkua (aina on aikaa nukkua)

En minä oikeastaan usko, että huomenna palaan kiven sisään. Ajattelin ehkä myöhästyä vahingossa. Kallio tuntuu etäiseltä, vaikka juurihan me siellä olimme viikko sitten, kun kaksi nuorta tanssivat kadulla nykytanssia radiosta soi jotakin vanhoja klassikoita ja jonkun pikkuinen kompuroi kännissä makoili maassa minua säälitti, nätti tyttö.

Ostin pipon koska tulee talvi, ostin farkut koska tulee kylmä
ostin huulipunan koska pidän huulipunista. Pitäisi vaan ajatella sitä että vielä on lämmin.

herttuattaren takamus

Ois mulla paljon sanottavaa mutta nyt ei ehdi
Olen kehittänyt vaiston herätä juuri kun kahvi on tippunut

KK

Pitäisi nukkua mutta ei.
Pakannut olen ja herätin äkäisen sängystään silkan innostuksen voimalla hitto

Aivan jumalattoman sanoinkuvaamattoman hattaraisen silkkisen haltioivaa päästä muualle hetkeksi, ajattelin unohtaa kaiken sen kesäduunin konsajutut seitsemän veljestä ja mediaopettajan mustat hiukset ja vain
olla tehdä olla
eväistä ei tullut mitään kinkku on loppu

Tahdon sisään tuohon kuvaan takaisin

Yhtäkkiä muistin miten lumi narskuu kenkien alla

viherkasveja ja jälleen kerran

On paljon sellaisia asioita joista haluaisin kirjoittaa, muotoilen sanat päässäni ja unohdan ne seuraavassa hetkessä. Joku on tuonut rappukäytäväämme hyllykön ja asetellut siihen viherkasveja, ne jököttävät siinä nurkassa minusta se oli niin kaunis ajatus.

Pestyäni hiukset laitan niihin sellaisen makean purkan tuoksuista hoitoainetta ja ajattelen että mitä jos minäkin alan haista tällaiselta, vaaleanpunaiselta. En ehkä kestäisi sitä.

Tänään vein patjan parvekkeelle kun sade oli juuri loppunut ja istuin siinä lukemassa Bukowskin postitoimistoa ja syömässä minttujäätelöä. Mietin miksei missään ole enää kolikkopuhelimia.

Olen hukannut matkapuhelimeni, jälleen. Hukkasin sen vallan mukavalla tavalla. Puolisen vuotta sitten olin matkalla Espooseen kahden miehen ja kahden naisen kanssa illasta tuli pitkä. Yöbussi oli täpötäynnä niinpä istuin erään miehen viereen ja onnistuin potkaisemaan hänen reppuaan tai kolauttamaan polveni hänen polveensa, muistikuvani ovat sattuneesta syystä varsin hatarat.

Ja siitä syntyi keskustelu

vittuilun täyteinen keskustelu suoraan sanottuna ja se oli oikein miellyttävää
tapasin tuon miehen nyt ensimmäistä kertaa tuon yhteisen bussimatkan jälkeen istuimme Hesperian puistossa ja joimme halpaa valkoviiniä, lähellämme kolme miestä soittivat vanhoja hittejä, vaaleanpunapaitaisella oli tenorifoni. Katselimme tietä ja otimme aikaa kun neonkeltaiseen paitaan pukeutunut Touko Poukon olemuksen omaava mies juoksi jonkinlaista lenkkiä. Kymmenen minuuttia, ja hän ilmestyi aina uudelleen.

Jätin kännykkäni siihen nurmelle, siihen nurmelle
Ja nyt olen jälleen parvekkeella ja luen Postitoimistoa ja syön minttujäätelöä ja mietin, eikö maailma olisi paljon kauniimpi paikka ilman matkapuhelimia

kultaketjuja

Lääkärissä:
Makaan tutkintapöydällä ilman farkkuja ja eläkeikää lähestyvä syvän ja levollisen äänen omaava valkohiuksinen mieslääkäri ojentelee jalkojani mielivaltaisen tuntuisesti ympäriinsä, kun ovi aukeaa ja sisään astuu komea nuori lääkäriopiskelija. Vihaan sitä kun lääkärit ovat hyvännäköisiä. Vanhempi lääkäri ei kiinnitä mieheen huomiota vaan jatkaa säärieni vääntelemistä ja käskee sanoa kun sattuu, yritän olla huomioimatta ketään. Kun vihdoin pääsen jälleen istumaan ja keskustelemaan asioita on huoneessa minun lisäkseni kolme lääkäriä ja yksi hoitaja, sillä tapaukseni on tässä sairaalassa varsin ainutlaatuinen ja ennennäkemätön kuinka mukavaa onpas minulla nyt erityinen olo tai ehkä pikemminkin kuin sirkusolennolla jota tutkaillaan kaltereiden läpi kalterit ovat minun ympärilläni. Vanhempi lääkäri haastelee nuorempia kuin mikäkin Hugh Laurie ja nauraa kengilleni jotka minun piti korjata jeesusteipillä mutta en ehtinyt. Huomaan että sillä komealla lääkärillä on kultaketju ja helpotun. Kultaketjut vähentävät miesten viehättävyyttä noin kuudellakymmenellä prosentilla, ne muuttavat olemuksen limaiseksi, geelimäiseksi, mafiosomaiseksi. Lähden pois tuomiona kaksi miljoonaa kuvausta ja säteilyvaara. Paluumatkalla vastaan tulee poikkeuksellisen suuri määrä kultaketjuja ja silmänisku. 

Vasta maalattu (uni)

Juon mangomehua tänään en aio tehdä mitään

Eilen ratikkapysäkin seinään penkin yläpuolelle oli kiinnitetty lappu että
varo! vasta maalattu
jäätiin siihen tuijottamaan hetkeksi kulmakarvat koholla
ja käveltiin seuraavalle pysäkille
ei penkkejä maalata se on samanlainen urbaanilegenda kuin mies joka hyppäsi seitsemännestä ja jäi henkiin tai tv-lupatarkastajat
eikä se penkkikään näyttänyt erityisen vihreältä

eilen en tutustunut uusiin ihmisiin vaan tapasin rakasta vanhaa tuttua pitkästä aikaa
minä olen niin huono puhumaan puhelimessa

Näin unta että oli sota ja paikkana oli mummola, autossa pihalla oli se virolainen mies, se joka soittaa kitaraa ja vittuilee ja flirttailee, ja se heräsi eloon aina kun kävin autossa silloin syttyi sota. En tiedä mitä teimme, kenelläkään ei ollut tuliaseita minun aseenani oli rikkinäinen harja ja minulla oli tummat vaatteet ja unessa osasin juosta enkä tuntenut kipua. Se virolainen mies vei minua turvaan juoksimme minkä jaloista pääsimme ja tulimme maanalaiseen tunneliin, sisäänkäynti oli kuin faijan vanhalla tallilla ja sisältä se muistutti Meikun sairaalan maanalaisia sokkeloita. Halusimme maan sisään turvaan sillä päällä oli tulta ihmiset huusivat kirkuivat juoksivat ympäriinsä, kaikilla oli vanhanaikaisia vaatteita, sellaisia jotka korostavat lantiota ja knalleja. Mutta kun avasimme ovet käytävään juoksivat ihmiset sielläkin päämäärä hukassa ja aloin hermostua. Löysimme tunnelista supermarketin joka oli varustettu juuri tällaisia tilanteita varten
ostimme miehen kanssa säilykepersikoita ja muutamia alkoholijuomia
sitten menimme takaisin sotimaan

Värejä

Olen täällä.
Autossa mutsi kertoi tarinoita ohi kulkevista taloista, yhdestä puuttui katto, tuolla asui veljekset Ari-Pekka rakasti minua ja Reijo veti turpaan voi niitä aikoja ja silloin kun minä olin nuori. Tyhjässä talossa syön tomaattikeittoa ja minttujäätelöä, tupakoin parvekkeella salatta ja katson Flashdancea kultainen kasari luoja.

Mamman luona salamoi. Me istuttiin pihakeinussa ja yritettiin grillata sateessa ja ääni kuului läheltä lujaa ruoskan sivallus. Päässä soi sataa sataa ropisee ja sisällä mamma luki lehdestä ruhtinas alpertin häistä ja totesi että ei se sille antaisi, perkele.

Papalla päällä paita jossa Karvinen sanoi ”tänään olen niin hyvällä tuulella että voit selittää minulle mitä tahansa”. Jos olisitte ikinä tavanneet hänet ymmärtäisitte sanojen ironian. Myöhemmin vierailtiin vanhoilla jotka pitävät seinällään posliinilautasia ja kaapissa arvokkaita astioita, yöpöydällä kuva edesmenneestä yrjöstä tai erkistä.

Yöllä join liian makeaa valkoviinia kahvikupista ja kuinka rakastankaan sitä paikkaa.
Värejä