ihmisellä on sydän (ja lantio)

ei ehkä sittenkään ensirakkaus kerron itselleni nyt mutta ihastus

hänellä oli äitinsä villapaita ja hattu johon kaadoin kännissä kaljat 

jotta lähtisimme yhdessä hattuostoksille

Mikään ei alkanut lupaavasti

runnoimme toisiamme

ketjukahvilan pöydän yllä kohtasivat kädet, sanoit että näin ei voi ikinä

kotona kuvailin päiväkirjaani suuret mutta pehmeät naismaiset kädet

leveät, lyhyet kynnet

Ehkä kaikki johtui viinistä

niin, viinistä kaikki varmasti johtui

siitä että toista viini halusi

ja toista vältteli

saatatte rakkaat arvata

kumpi rooli minulla oli

En muista edellistä päivää kyynelittä
hormonini ovat sekamelska
luen tommy tabermania, jälleen
en niitä runoja jotka painetaan kahvikuppeihin
vaan niitä joissa rakastetaan, kokonaan

Minä olen miesteni muovaama tyttö
sulaa vahaa
olen harmaa väri
olen herkässä oleva hymy
olen oven välistä pakoon livahtanut kissa

tiedätkö, aamukahvia keittäessäsi tuhiset turhautuneesti
mutta tässä istuessamme
hymyilet lempeästi kun luen kuolinilmoitusten runoja hesarista
katseesi alla olen aina kaunis

syntymäpäivänäni emme lähde minnekään
jos sinä laitat ruokaa, minä korjaan tiskit
juomme kaksi pulloa valkoviiniä
pelaamme yatzya
panoksena kasapäin orgasmeja
saunomme niin että hengittäminen polttaa koko ruumista
pesemme toistemme selät
ja sitten rakastelemme olohuoneen lattialla
aamulla heräämme säädylliseen aikaan jotta päivä ei mene hukkaan
ennen kuin ajat parran
painat sängen kaulalleni ja pärisytät huuliasi
niin että kiemurtelen ja nauran helisten kuin pikkulapsi
käymme reippaalla kävelylenkillä
katsomme kymmenen uutiset
ja menemme aikaisin nukkumaan
elän elämää jota viisitoistavuotiaana halveksin sydämeni pohjasta


onneksi en ole enää viisitoista

Olen sillä tavalla kevytkenkäinen että saatan tuosta vain rakastua hetkeksi
duunissa katson silmiin seitsemää sataa ihmistä joka päivä
ja kuinka jännittävää se edelleen on
lähes sietämättömän jännittävää

kerran rakastuin mieheen städärin narikkajonossa
pitkänlainen vähän hassunnäköinen isot lasit ja ruokoton parta
klassinen pasunistihahmo
keskustelun jälkeen minulta kesti joitakin minuutteja ymmärtää että hei, tää on rakkautta
darling beibe must be quite much love
juoksin perään kun kesäinen aamu sarasti sörnäisissä
ja mies oli poissa

minä rakastan pakahdun palan ja rakastan palan rakastan rakastan pakahdun
rakastan pakahtua rakkaudesta
minun käteni syleilevät kaikkia maailman miehiä

eräänäkin päivänä istahdin temppeliaukion kirkkoon...
turisteja kameroita halpaa pianomusiikkia levyltä
tulimme tänne kesällä kun oli kuuma ja sinulla oli vielä joku toinen ja minullakin emmekä tunteneet toisiamme. minulla oli punainen napapaita eikä alusvaatteita laisinkaan
istahdin keskiriville ja annoin kyynelten valua hiljaa
olin ehkä onnellinen tai hämmentynyt
täällä kallio ja kivi ovat itkeneet juovat seiniin
täällä katto on kaukana kuin taivas

Fantasioin jatkuvasti että lähtiessäni hänen luotaan

keräisin rohkeuteni

jättäisin avaimen tyhjään jääkaappiin

ja siten kun taas soitat, ei niin pitkän ajan kuluttua

beibe, tää ei vaan toimi

voisin sanoa: tiedän kulta, jätin jo avaimet

enkä kiduttaisi itseäni kuten niin usein saatan

vuosien kuluessa sinusta tulee mitätön osa tarinaani

sinun vuotesi ovat jo kuluneet niin

että ex-vaimosi koirasi vanhojen ystäviesi ja venäläisen rakastajasi rinnalla

olen vain mitätön osa tarinaasi

Mutta huomenna kun pääsen luoksesi

istun hajareisiin syliisi sillä ankealla sohvalla

kasvosi käsissäni ohimosi huulillani

enkä paljasta mitään

ja kaikki oli vain kuvitelmaa tai unta

ja kun kysyn ethän unohda, vastaat

unohda? tiedäthän sinä, ettei kukaan unohda.

(Ei siinä ole kyse muistista)

Aina välillä tajuaa ettei ikinä loppujen lopuksi kuitenkaan sopeudu ja että mikäs tässä

kun löytää itsensä keskustan ylihinnoitellun baarin kutusoffilta puoli kolmelta perjantaiyönä lukemasta yksin nerudaa ja miettimästä miltä tuntuisi menettää se joku toinen ja miten lähellä se saattaa olla joka päivä.. miten lähellä se on jopa nyt. tässä

Sitten hetken kuluttua siinä vieressä on ehkä kuitenkin joku jonka mielestä on jotenkin vänkää että olen tällainen kun olen ja joka haluaa tietää muistanko peppilotta sikuriina rullakartiina kissanminttu efraimintytär pitkätossun koko nimen ja kuinka nopeasti sen saa sanottua kännissä

tämä viikko on ollut käsittämättömän kuluttava

joka ilta minun on tehnyt mieli humaltua ja toisinaan olen humaltunut

eräässä hetkessä makoilimme sylikkäin sairaalasängyllä ja katselimme kaikki rakastavat raymondia ja tutkit käteni läpikotaisin 

                    tunnen kätesi läpikotaisin

rauhassa kävit läpi sormet yksitellen ja hymähdit

onpa pienet räpylät

en tunne ketään kaltaistasi

ainiin ja vielä, tiistaina oli Vestan debyyttikeikka

baarissa ihmiset olivat kauniita ja törkeän tyylikkäitä

olin nuhjuinen

itkinkin, katselin lasikattoa josta heijastui valssia tanssiva pari

taikaa

Aluksi se olisi intensiivistä

istuisit sylissäni ja kietoisin jalkani ympärillesi hyväilisin hiuksiasi suutelisin niskaasi 

joisimme viiniä ja kuuntelisimme vanhaa musiikkia

saisinpa rakastaa sinua joka ilta kuten tänä iltana

ehkä hiipuisimme

löytäisit muita jotka pitäisivät sinua hyvänä

minulla on muita jotka pitävät minua hyvänä

tulemme toisillemme kalliiksi…

huntti hotellista kymppi viinistä bussiliput safkat tupakit hoegaardenit pale alet 

ja uudet alusvaatteet

mutta eihän tätä nirvanaa rahassa mitata

muru, haluaisin ostaa meille kaiken tämän maailman italialaisen viinin ja harmajan, 

vain siihen minulla on varaa

siinä kaikki mitä tarvitsemme

ehkä olen lukenut sinua väärin

en tiedä milloin valehtelet

en tiedä milloin valehtelen

jos emme voi saada toisiamme

miksi sinun on oltava niin hurmaava?

la bohéme

Elän yhtä suurta kliseetä

suurta dramaattista oopperaa, la bohéme 

meidän on erottava

mutta emmekö voisi erota kun kukat kukkivat

itkin hiljaa pojan sylissä

pojan joka syötti minulle viinirypäleitä 

juotti minulle punaviiniä

antoi itkeä sylissään ymmärtämättä miltä tuntuu itkeä kauneudelle

sille millaisissa väreissä näytelmän kohtaukset palavat

huono draama palaa nopeasti 

huono draama ei lämmitä

suudelmat palavat hitaasti

köyhyys polttaa 

voi, nuoruuteni ei ole ohi

kun sattuu ja rakkaus raatelee ja sataa

olen sairas ja sinä olet vanha

meidän on erottava

mutta emmekö voisi erota kun syksy värjää puunsa 

tuleksi, leiskukaa pitkään kuin suudelmat

eikö kesä voisi jatkua ikuisesti

tämä vesi jota juoda ei voi

Tähän kirjaan ei ole jätetty minulle yhtä ainoata puhdasta sivua hajoaville ajatuksilleni
Kun on kuuma kuten nyt ihmiset nukkuvat parvekkeillaan
jokainen rasahdus on luonnonpuiston metsäteiden rasahdus jalkojeni alla
tänä yönä maailma tuntuu niin suurelta
kuinka paljon minuun mahtuu valheita
hirvittävästi
ne ovat minulta piilossa muissa ihmisissä te kyllä Tiedätte
miten helppoa on valehdella lapselle

Minun kaunis laivani oi muisto

joko kylliksi purjehdittiin 

tätä vettä jota juoda ei voi

joko kylliksi kierreltiin 

surut illan joko nyt

kun janottaa

kun yö on pimeässä valveilla

joko nyt kun en uskalla soittaa 

enkä uskalla vastata