Fantasioin jatkuvasti että lähtiessäni hänen luotaan

keräisin rohkeuteni

jättäisin avaimen tyhjään jääkaappiin

ja siten kun taas soitat, ei niin pitkän ajan kuluttua

beibe, tää ei vaan toimi

voisin sanoa: tiedän kulta, jätin jo avaimet

enkä kiduttaisi itseäni kuten niin usein saatan

vuosien kuluessa sinusta tulee mitätön osa tarinaani

sinun vuotesi ovat jo kuluneet niin

että ex-vaimosi koirasi vanhojen ystäviesi ja venäläisen rakastajasi rinnalla

olen vain mitätön osa tarinaasi

Mutta huomenna kun pääsen luoksesi

istun hajareisiin syliisi sillä ankealla sohvalla

kasvosi käsissäni ohimosi huulillani

enkä paljasta mitään

ja kaikki oli vain kuvitelmaa tai unta

ja kun kysyn ethän unohda, vastaat

unohda? tiedäthän sinä, ettei kukaan unohda.

(Ei siinä ole kyse muistista)