keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

tämä vesi jota juoda ei voi


Tähän kirjaan ei ole jätetty minulle yhtä ainoata puhdasta sivua hajoaville ajatuksilleni
Kun on kuuma kuten nyt ihmiset nukkuvat parvekkeillaan
jokainen rasahdus on luonnonpuiston metsäteiden rasahdus jalkojeni alla
tänä yönä maailma tuntuu niin suurelta
kuinka paljon minuun mahtuu valheita
hirvittävästi
ne ovat minulta piilossa muissa ihmisissä te kyllä Tiedätte
miten helppoa on valehdella lapselle





Minun kaunis laivani oi muisto

joko kylliksi purjehdittiin 
tätä vettä jota juoda ei voi
joko kylliksi kierreltiin 
surut illan joko nyt
kun janottaa
kun yö on pimeässä valveilla
joko nyt kun en uskalla soittaa 
enkä uskalla vastata

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro huolesi minä ymmärrän