voisin herättää eloon

viimeaikoina olen yrittänyt kerätä paljon rohkeutta

yrittänyt olla kuin tämä kaikki ei minulta vaatisikaan

(todellisuudessa pelkään niin että helisen)

hetket aamutupakalla puisilla rappusilla

villapaidastasi käsivarren herkkään ihoon jääneet painaumat

jopa pienet riidanalut jotka unohdetaan

saavat sydämeni hakkaamaan hullun lailla

ja jälleen, minusta on tullut pehmeä

hölmönuskoinen hapuileva yksisuuntainen

ja minulla on paljon opittavaa

rehellisesti sanottuna?

tämä on ehkä ihaninta pitkään aikaan

Hetkittäin on tullut vastaan vaihtoehtoisia kohtaloitani.

kuinka paljon aikaa kuluu ennen kuin tapaan miehen joka kolme vuotta sitten hymyili epäuskoisesti kun murisin espoon avarissa luokkatiloissa. Sitten on näitä päiviä kun sitä syö rivin ja toisen ja kolmannen suklaata ja nukkuu silmät auki tunneilla eikä oikein jaksaisi duunissa selvitellä pienten riitoja tai miettiä kuka on oikeassa tai miten toimia kun ei ole itsekään varma

Ja voitteko kuvitella, olen pikkasen ihastunutkin,

niin vähän että se on kadonnut jo, mutta niin paljon että vielä muutama päivä sitten vatsassa tanssivat lumikeijut

En ehkä näe selvempänä mitä haluan, mutta näen selvempänä mitä en halua 

mies joka laulaa vallankumouksesta ja sen sellaisesta

Ensimmäinen vapaa viikonloppu moneen kuukauteen ja olen sairas. tai en, liioittelin, tulossa kipeäksi kuitenkin. Maailma muuttuu niin nopeasti, että olisi keksittävä uusia vuodenaikoja, tämä ei ole syksy eikä tämä ole talvi. Puissa on vielä vihreitä lehtiä. Jo pelkästään tuulen ääni tuntuu kylmältä iholla

Pari päivää sitten sairaalasta kotiutettu juoppo istui vastapäätä metrossa. Ihmiset harvoin istuvat loosiini metrossa, ja ne jotka istuvat ovat yleensä nuoria naisia tai vanhoja miehiä. Juopolla oli violetti paita joka pullotti vatsan kohdalta, roikkuvat posket ja värikäs pipo. Istuessaan se katsoi mua arvioivasti ja hymähti että "runoja". Luin herra Yrjänän Arcanaa. Juttelimme lyhyen matkan minä juttelin enemmän. Repusta mies kaivoi uskottavanoloisen runokirjan. Sitten katosin ja mies jäi metroon.
Sen pituinen se. 

Ai niin, uniini on ilmestynyt vakiohahmoja jotka kulkevat usein läpi mutta eivät jää pitkäksi: paksunilkkainen hattupäinen nainen ja mies joka yrittää tunkea tuorehyllyn pussia taskuunsa onnistumatta. Sitten myös lääkäri, joka kerran kertoi minulle kirjoittavansa runoja

toiset liikkuvat nopeasti, lääkäri pyyhältää etukenossa asetellen kuulakärkikynää povitaskuunsa, paksunilkkainen nainen vaappuu hitaasti kuin pingviini. Kun saan unta jos saan ja toisinaan saan,

ovat unet yhtä valkoisia kuin napit joiden avulla nukahdan

Oli hetki ennen Pietarin risteilyä, terminaalissa odottaessa, ihmettelemässä

istuin rautaisella penkillä ja avasin satunnaisen sivun, luin lauseen ja hälinä katosi, äänet katosivat istuessani jonkin sortin tyhjiössä:

”Minä seison raitiovaunun sillalla ja olen täysin epävarma asemastani tässä maailmassa, tässä kaupungissa, omassa perheessäni.”

Niin.

On helpompi yhdistää omat tunteet sanottuihin sanoihin, kuin kuvailla omilla sanoilla todellisia tunteita.

Eilen sanoin, että tekisi mieli hänelle huutaa. Valehtelin.

Tänään seisoimme koko matkan ratikassa ja ensimmäistä kertaa näin, miten hiuksenhienosti vinot hampaat hänellä on, ne näkyvät aina hymyssä.

Loistavat ruskeat silmät, harmaata kiharissa hiuksissa. Miten voisin hänelle huutaa kun meistä molemmista

piti tulla insinöörejä

Tekisi mieli mennä ja huutaa hänelle:
ei tämä ole minun kehoni, tämä on vain lainassa!
en osaa käyttää sitä, en tunne sitä, siihen sattuu,
se on epäkunnossa
Yritin vaihtaa sen, mutta en löytänyt kuittia
ja vaikka löytäisinkin, siinä lukisi:
ei palautusoikeutta
Pyydä jotakuta muuta ryömimään ja konttaamaan
olen täällä vain jotta pääsisin jonakin päivänä pois lukiosta

voisin itkeä näiden 20 tuntemattoman ihmisen keskellä jotka etsivät
negatiivista energiaa ympäriltäni

On takki johon käpertyä.
On tulevaisuudessa se, mitä haluan nyt, minulla on

tämä hetki kertakäyttökamerassa. Minulla on puolikas aski savukkeita

vanhoja tekstejä kirjeitä merkintöjä joissa elän kun nykyisyys ei ole hyvä

Tässä on autiota

Jos kaikki muut olisivatkin kuolleet

(puuterilumen leijaillessa)

etkä olisi enää kaunis vaan ruma

voisin uneksia

Ja valot ovat jääneet päälle, viestittämään avaruuteen:

minulla on oma aurinko, minulla on korkea elintaso

kun kodit ovat yksinäisiä tähtiä maanpäällä, ja katulamput

Suomessa jossa filippiiniläiset sairaanhoitajat ja puolalaiset putkimiehet

hehkuvat 

Halasin tänään isää pitkästä aikaa. Se tuoksui bensalta, samanlaiselta kuin silloin joskus pienenä moottoripyörätalleilla, jotka olivat kiveä lattiasta katosta ja seinistä, joissa alastomat naiset olivat liikkumatta seinillä kasvoja en muista mutta muistan ihmisiä partoja ja moottoripyöriä

keho on aika kipeänä. Minulla on parveke jonka lattiassa on reikiä, jotka painautuvat jalkapohjiin kuvioina. Minulla on lyhyet hiukset jotka sisko leikkasi ja huulipunia jokaiselle viikonpäivälle. Opettelin englanniksi kukkia ja puita. Olin melkein unohtanut miten saan asioita joskus aikaan, tuntuu hyvältä, juopuneelta, uupuneelta. Mulla on puoli lasia viiniä jäljellä, juon sen ja nukahdan musiikkiin

ekalla tanssitunnilla en ajatellut pitkään aikaan, moneen minuuttiin, kymmeniin minuutteihin. Sitten kun laskeuduimme lattialle kuvittelemaan ihomme ja maan välille ilmaa ja tilaa ajatukset tulivat ja teki mieli itkeä miten hyvältä kaikki tuntui. Miten erilaisista ristiriitaisista persoonista koostun, kehosta joka on pehmeä ja epätasainen ja viileä ja kaareva, ja äänestä joka on mitä haluan: kova värisevä värähtelevä aaltoileva pehmeä nariseva nasaali ja ydin. Minua

on myös haju ja maku on kosketus ja tunne mutta lähinnä olen vain keho ja ääni

värisevä tärisevä naurava

haluaisin kirjoittaa enemmän

Katonko mä oikeasti Salkkareita. Turhia jäänteitä jostain vanhasta kai
Jätin matikan (sain kehon) musta tuntuu että se tekee mut onnellisemmaksi.
Vähän ehkä mietityttää, voiko ikinä tietää, kuinka paljon näkee ulkoapäin.
Kuka on seuraava ihminen joka mulle soittaa, vastaanko, voisin luvata
Mitä tapahtuukin, mulla on aina Passepartout