keskiviikko 16. tammikuuta 2013


Hetkittäin on tullut vastaan vaihtoehtoisia kohtaloitani.
kuinka paljon aikaa kuluu ennen kuin tapaan miehen joka kolme vuotta sitten hymyili epäuskoisesti kun murisin espoon avarissa luokkatiloissa. Sitten on näitä päiviä kun sitä syö rivin ja toisen ja kolmannen suklaata ja nukkuu silmät auki tunneilla eikä oikein jaksaisi duunissa selvitellä pienten riitoja tai miettiä kuka on oikeassa tai miten toimia kun ei ole itsekään varma

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro huolesi minä ymmärrän