ainakin päivän

Kiitos, oli kaunis viikonloppu.

ajallaan

Jäätelöiden kaloripitoisuus kummastuttaa (minttujäätelöä sairaalan kahviossa)
miten kaloreita mitataan, kalorit ovat ajatuksia
Täällä jotkut näyttävät suruisilta ja loput peittävät välinpitämättömyytensä huoleen
ja sekin on aivan tervettä, tässä yhteiskunnassa

Olen kai siinä iässä, että lääkärit luulevat minua sellaiseksi, jonka kanssa voi tasavertaisesti hetkeksi paeta sairaita lapsia ja heidän sairaita vanhempiaan
tai sitten minulla on vain sellaiset hiukset. Kalju lääkäri, joka asuu espoossa kertoi minulle perheestään ja kysyi mitä kuuluu mutta hoitsut juorusivat keskenään. Olen alkanut ajatella että ehkä lääkäreillä ei olekaan asenneongelmaa, ehkä se on jossakin muualla

Viimeaikoina olen tehnyt asioita ajallaan
Katsonut roskasarjojen sijasta ajankohtaista kakkosta ja pienentänyt jalkatilaa tuolien alla. Olen jälleen huomannut sen: en ole sosiaalinen ihminen, olen sosiaalisesti pärjäävä ihminen. Pitkästä aikaa ehdin jälleen ratikkaan jossa ei tiedä mitä kuunnella, ihmisiä, raitiovaunukiskoja, musiikkia, viereistä naista joka mässyttää purkkaa suu auki... Ratikassa yksinäisten paikkojen rivi on täynnä ja minä istun ikkunan vieressä. Viimeiset vuodet Helsinki on ollut täynnä keskeneräisyyttä
Haluaisin osata puhua niin kuin Jussi Jalonen puhuu
(monimutkaisin lauserakentein
nauraen kaikelle)

lyhyempi teoria elämästä

(Yksinäisyys, yksin oleminen
onko jonkun toisen oikea tie minun
oma identiteetti, ainoa keino?
bukowski vai akuliina s. (tee päätös nyt ja pysy siinä)
en jaksa ihmisiä
ihmiset ovat typeriä
sitoutuminen, miehet
ulkonäkö, haluttavuus, nauru jossa hampaat näkyvät
kiire, ei saisi etsiä mitään?
mitä minä haluan
kuka minä olen kasa komplekseja ja addiktioita
itseni purkaminen on vähentynyt, se tekee haaleaksi
en ole erityinen, se on hyvä
ja paha paha paha
perfektionistista alisuoriutujaksi?
olen
tukeudun liikaa muihin oppiakseni
Tulevaisuus:
haluan oppia juopoilta)

Saksalaista punkkia ja perhelounas

Jos haluat tulla ymmärretyksi, jätä tilaa erehdyksille

Kävin kampaajalla, jossa oli turkoosi seinä, kaktuksia ja kajareista soi käheä-äänisiä naisia. Tuntui heti kotoisalta. Kampaajan oikea käsi oli kauttaaltaan tatuoitu ja katsoin peilistä sen liikkeitä, yllättävän naisellisia pehmeitä rauhallisia itsevarmoja. Ja oudot hiukset sillä oli, se soitti pasuunaa, pelasi fudista Riston rumpalin kanssa. Puhuttiin paskaa muista asiakkaista. Hymyiltiinkin aina toisinaan. Mietin olenko mä sellainen asiakas jolle se nauraa jälkikäteen vai jonka se unohtaa koska olin ihan mukava. 

Näin unta siitä hetkestä kun oltiin lähdössä röökille, pois, DOMissa. Sen sijaan että oltaisiin törmätty R:ään sinä istuit tuolille isäntämiehen asentoon, laskit katseesi tummaan maahan ja pudistelit päätäsi minulle kääntyessäni katsomaan mihin jäit. Voi kuule, sinä sanoit, minä olen jo pitkään miettinyt tätä meidän meikkaamistamme. Katso näitä kasvoja, ei meillä voi olla joka kerta samanlaiset meikit, emme me voi laittaa kasvojamme samanlaisiksi kun meissä muutenkin on jo niin paljon samaa, kuinka noloa! Niin sinä puhut ja minä olin hämmentynyt, unen rajat eivät ulottuneet pidemmälle, baarissa ei ollut lavaa eikä tiskiä, oli vaan se kohta jossa myytiin paitoja hämärässä valaistuksessa. Ja minä puhuin

Kirppiksen liepeillä tapasin naisen joka oli juuri saanut perinnön, voittanut lotossa, tehnyt maailmanympärimatkan ja ajatteli työviikkonsa lyhentämistä kolmeen päivään. Oikeasti. Se jakoi porkkanoita ja kysyi minulta, mitä minä osaan, mikä on minun lahjakkuuteni. Mitä vittua?

s. 37: Kusiherätys, pojat!

Hevikonsertissa:
Sisään plus yhtenä ja narikalla joku kohtelias vanha hevari tarjoutuu pitämään laukkuani kääriytyessäni takistani. Salin puolella punaiset valot istun pöytään ja eteeni kannetaan jäävadissa pullo skumppaa. Ihmiset ovat kauniita, miehillä on samanlaiset äänet kuin veljillään ja voi kun ihanaa kun kaikki kyselevät kumpi meistä on isosisko vaikka toisella on kaksitoista vuotta minua vastaan. Keikka alkaa ja korvaan huudetut sanat menevät särölle, ääni niin läheltä sattuu. Meillä on samanlaiset äänet. Siinä välissä tapahtui paljon, mutta kotona mummi oli pystyssä kuin unessa. Keitin meille teetä ja menin pois.  

Parvekkeen kukkien terälehdet ovat kääntyneet alaspäin, huomasin sen tänään
Ostin Tuntemattoman sotilaan. Kävelymatkalla oli lapsia onkimassa kanavan varrella, nauramassa minua pelotti, että he putoavat. Vapa näytti liian suurelta lapsen käsiin. Istahdin Narikkatorin laidalle, luin olen sivulla 37, tehtävälistallani on aivan liikaa asioita.
(Sitten pitää vielä olla sosiaalinen toisenlainen, ei mikään persettä keikuttava vastuuton pikku horo joka kuuntelee huonoa valtavirranmusiikkia eikä ole tarpeeksi kapinallinen eikä tarpeeksi kypsä eikä osaa olla ammattimainen ja kylmä)

Faija oli kuskannut Hotakaista. Se oli ollut niin vaivaantunut, ostanut lipun, tyrkännyt rahat, yks Helsingin sisänen ja sitten mennyt seisomaan käsi jollakin tapaa taktisesti kasvojen lähellä niin että se vähentää tunnistettavuutta.
En tiedä tekikö se niin nöyryydestä vai jostakin ihan muusta

päivä ilman sotaa

Solukuolema uusii itseään kämmenilläni
niin pitkään olen istunut tässä

Ei ole mitään kerrottavaa
minä olen tumma, tumman metsän värinen
Ja minulla on tumman metsän juokseva nauru
ohi kulkenut

Sairaat Perunanviljelijät Oy

Aamulla puhuttiin siitä miten nauru kaatoi Romanian.
H = Sota kaikkia vastaan, ihmiset on perseestä
L = Ihmiset on okei vaikka jotkut ihmiset on perseestä
R = Primitiivinen kommunismi Omistaminen = syntiinlankeemus
aamuisin väsyttää tänä vuonna olen ehtinyt istua Penksun laidalla viime vuonna en kertaakaan. Tuntuu hyvältä olla ajoissa hyvältä olla paikalla vaikka väsyttää
Ilmeisesti olen nuoresta iästäni huolimatta maksanut yhteiskunnalle 158 040 euroa tai oikeastaan
Paljon enemmän

Menin kotiin ja alkoi sataa. Ratikkapysäkillä meitä oli monta lähekkäin ja kun alkoi tuulla juttelimme koska vaatii sateen saada suomalaiset puhumaan. Ja sitten se lapsi rupesi itkemään, se itki niin mahdottomasti pinkissä takissaan niin hädissään ja katseli märkää paitaansa takin alla. Se parkui kuivuuko mun paita sateessa miksi se ei kuivu kuivuuko se ratikassa
kuivunko mä koskaan

va-ka-vaa asiaa

Joku sanoi tänään että olen sitoutumispelkoinen
Istuttiin siellä missä kukaan ei jaksa tiskata ja haarukat on piilossa ja tuntuu hyvältä istua alas kun on niin väsynyt, sohville joiden tyynyt on sekaisin
ja yritin sanoa että hah minäkö vaikka senhän mä tajusin jo seitsemännellä luokalla (ei sellaisia asioita myönnetä toisille ihmisille, ei tuollaisessa tilanteessa, ei ellei sen kanssa ole sinut sitä paitsi mä olen nuori mä olen peter pan
–kuten tekin-
--toistaiseksi--
ja kuinka monella prosentilla tämän ikäisiä kyynikkoja on ollut va-ka-va seurustelusuhde tietenkin teitä kahta laskematta ja laskemisesta puheen ollen voisin laskea muutamankin asian joka teidän suhteessanne on sitä
mitä monet eivät näe eläessään
arvostan sitä pelkään sitä
tuskinpa uskaltaisin olla niin riippuvainen ja niin lähellä jotakuta
olen ylpeä siitä, inhoan sitä)
ja se juttu minkä tajusin seitsemännellä oli sittenkin läheisyydenpelko eikä sitoutumispelko mutta se ei ole totta enää silloin ehkä olinkin jos muksuna nyt edes voi olla eikö se ole vähän sama asia kuin kahdeksan vuotias absolutisti, niin ja sitoutuminen on rengastamista sitä että on oltava tietyssä paikassa tiettyyn aikaan jonkun tietyn kanssa sitä että ottaa jonkun toisen osaksi itseään ja minä olen tällä hetkellä hieman liian väsynyt hieman liian väsynyt.

Ja sitten istuin koko vitun iltapäivän kuuntelemassa luentoa musiikin historiasta, talossa jossa ei ole yhtäkään 90 asteen kulmaa, luokka oli täynnä lippispäisiä tikkarisuisia esipuberteetti-ikäisiä siloposkia (joukossa yksi komea mies joka oli alkanut kaljuuntumaan hieman, katsoin häntä ja mietin miten vittuuntunut sen täytyi olla). Ja sitten kuuntelin kuinka musiikki kertoi itsemurhaa yrittäneen taiteilijan oopium-painajaisista ja kuinka vieressä istuva tyttö päästeli haukotellessaan orgastisia huokauksia ja mietin että voi vittu, minäkö sitoutumiskammoinen, älkääs nyt.
Ette te usko tohon itekkään

vielä on lämmin

Voi vittu.
Vai että takaisin kouluun.
Viimeiset viikot ovat sujuneet muutamassa päivässä. Viisi päivää vuokatissa viisi päivää huruslammilla ehkä viisi päivää Helsingissäkin jossakin välissä, sekalaisina.
Ei ole oikein ollut aikaa nukkua (aina on aikaa nukkua)

En minä oikeastaan usko, että huomenna palaan kiven sisään. Ajattelin ehkä myöhästyä vahingossa. Kallio tuntuu etäiseltä, vaikka juurihan me siellä olimme viikko sitten, kun kaksi nuorta tanssivat kadulla nykytanssia radiosta soi jotakin vanhoja klassikoita ja jonkun pikkuinen kompuroi kännissä makoili maassa minua säälitti, nätti tyttö.

Ostin pipon koska tulee talvi, ostin farkut koska tulee kylmä
ostin huulipunan koska pidän huulipunista. Pitäisi vaan ajatella sitä että vielä on lämmin.

herttuattaren takamus

Ois mulla paljon sanottavaa mutta nyt ei ehdi
Olen kehittänyt vaiston herätä juuri kun kahvi on tippunut