Hevikonsertissa:
Sisään plus yhtenä ja narikalla joku kohtelias vanha hevari tarjoutuu pitämään laukkuani kääriytyessäni takistani. Salin puolella punaiset valot istun pöytään ja eteeni kannetaan jäävadissa pullo skumppaa. Ihmiset ovat kauniita, miehillä on samanlaiset äänet kuin veljillään ja voi kun ihanaa kun kaikki kyselevät kumpi meistä on isosisko vaikka toisella on kaksitoista vuotta minua vastaan. Keikka alkaa ja korvaan huudetut sanat menevät särölle, ääni niin läheltä sattuu. Meillä on samanlaiset äänet. Siinä välissä tapahtui paljon, mutta kotona mummi oli pystyssä kuin unessa. Keitin meille teetä ja menin pois.
Parvekkeen kukkien terälehdet ovat kääntyneet alaspäin, huomasin sen tänään
Ostin Tuntemattoman sotilaan. Kävelymatkalla oli lapsia onkimassa kanavan varrella, nauramassa minua pelotti, että he putoavat. Vapa näytti liian suurelta lapsen käsiin. Istahdin Narikkatorin laidalle, luin olen sivulla 37, tehtävälistallani on aivan liikaa asioita.
(Sitten pitää vielä olla sosiaalinen toisenlainen, ei mikään persettä keikuttava vastuuton pikku horo joka kuuntelee huonoa valtavirranmusiikkia eikä ole tarpeeksi kapinallinen eikä tarpeeksi kypsä eikä osaa olla ammattimainen ja kylmä)
Faija oli kuskannut Hotakaista. Se oli ollut niin vaivaantunut, ostanut lipun, tyrkännyt rahat, yks Helsingin sisänen ja sitten mennyt seisomaan käsi jollakin tapaa taktisesti kasvojen lähellä niin että se vähentää tunnistettavuutta.
En tiedä tekikö se niin nöyryydestä vai jostakin ihan muusta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro huolesi minä ymmärrän