Jos haluat tulla ymmärretyksi, jätä tilaa erehdyksille
Kävin kampaajalla, jossa oli turkoosi seinä, kaktuksia ja kajareista soi käheä-äänisiä naisia. Tuntui heti kotoisalta. Kampaajan oikea käsi oli kauttaaltaan tatuoitu ja katsoin peilistä sen liikkeitä, yllättävän naisellisia pehmeitä rauhallisia itsevarmoja. Ja oudot hiukset sillä oli, se soitti pasuunaa, pelasi fudista Riston rumpalin kanssa. Puhuttiin paskaa muista asiakkaista. Hymyiltiinkin aina toisinaan. Mietin olenko mä sellainen asiakas jolle se nauraa jälkikäteen vai jonka se unohtaa koska olin ihan mukava.
Näin unta siitä hetkestä kun oltiin lähdössä röökille, pois, DOMissa. Sen sijaan että oltaisiin törmätty R:ään sinä istuit tuolille isäntämiehen asentoon, laskit katseesi tummaan maahan ja pudistelit päätäsi minulle kääntyessäni katsomaan mihin jäit. Voi kuule, sinä sanoit, minä olen jo pitkään miettinyt tätä meidän meikkaamistamme. Katso näitä kasvoja, ei meillä voi olla joka kerta samanlaiset meikit, emme me voi laittaa kasvojamme samanlaisiksi kun meissä muutenkin on jo niin paljon samaa, kuinka noloa! Niin sinä puhut ja minä olin hämmentynyt, unen rajat eivät ulottuneet pidemmälle, baarissa ei ollut lavaa eikä tiskiä, oli vaan se kohta jossa myytiin paitoja hämärässä valaistuksessa. Ja minä puhuin
Kirppiksen liepeillä tapasin naisen joka oli juuri saanut perinnön, voittanut lotossa, tehnyt maailmanympärimatkan ja ajatteli työviikkonsa lyhentämistä kolmeen päivään. Oikeasti. Se jakoi porkkanoita ja kysyi minulta, mitä minä osaan, mikä on minun lahjakkuuteni. Mitä vittua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro huolesi minä ymmärrän