tukkoisuudesta

-->Matikanopettaja ei ollut ajanut sänkeään ja näytti heti jotenkin rennommalta. Valitettavasti en ehtinyt häntä sen pidempää tuijottaa sillä kuumeessa matemaattisten kipupisteiden kohtaaminen vaatii omanlaistaan keskittymiskykyä. Ei sillä, että minulla sitä olisi.

salamaponi sanoi eilen että kesä oli seikkailu ja minun pitäisi olla otettu että tämä ilta. Mee nukkumaan, kännykkä on unohtunut rappusille ja ääni takeltelee mutta heti sen kuultuani kaikki tuli eläväksi ja tuntui että siitä oli vain hetki kun viimeksi tavattiin,

ja oli se mies, jota poliisikoira puri seuraavalla viikolla, ja se oli sille luultavasti aivan oikein.

Nyt olen tukkoinen, olen kaivautunut kaiken alle katsomaan keskinkertaista ranskalaista dokumenttielokuvaa, on terästettyä viinimarjamehua auttamaan aikatauluissa, miten minä saan kaiken tehtyä kun tuntuu kuin sääreni eivät pysy enää kiinni polvissani ja kaksi kumivasaraa hakkaavat päätä, vuoroin oikea vasen oikea vasen

O pyysi minua naimisiin. Juttelin rehtorin kanssa ratikassa ja hämmennyin koska se oli mukavaa, vaikka hiukset. Olen Ruoholahden metroasemalla, joka päivä, joka tunti, joka minuutti, joka sekunti. Jopa nyt, vielä jonkin aikaa.