maanantai 27. helmikuuta 2012

Mutta osaan ajatella vain vesitornin huippua, kauniita silmiä
Ruokakaupan roskapihaa ja laatikollista banaaneja
mansikoita bisseä ja huntin savukkeita, sekalaista jenkkaa tanssivia ihmisiä
tunnelia, joka vastaa kun sille juttelee
kosketusta korvalehdellä, huulia ohimolla
ohitanssittuja öitä, kahden tunnin unta ja taas aamua
laittomuuksia Kööpenhaminassa
Sitä miten helpolta tuntuu murhata toinen ihminen
Otavaa
Sitä tunnetta kun joku kaappaa sinut mukaansa ja lähtee juoksemaan ja melkein-
Ei mitään erityistä, tuntemista

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro huolesi minä ymmärrän