Puran kadonnutta matkalaukkua ja vaatteeni tuoksuvat tanskalta.
En tiedä miltä pitäisi tuntua, eilen nenäliinat tekivät vuoren vessanpyttyyn. Tänään kävelin ympäriinsä loskassa niin kauan, etteivät aivoni enää jaksaneet tunnistaa kipua ja jalat kulkivat itsestään, niin käy joskus kun väsyttää. Kokeilin olla eristämättä itseäni musiikilla ja se tuntui aika hyvältä, pidän siitä että suomessa linnut laulavat talvisinkin.
Seisoin siinä yhdessä kohdassa, joka tuntui parhaalta, siinä missä menee autoja ohitse, muttei liikaa, siinä missä on puita ympärillä niin että humisee, muttei liikaa, siinä missä on rauhaisaa ja rauhatonta ja sairaita ihmisiä.
Kun nyt kirjoitan, todellisuudessa yritän vain muistaa jokaisen suudelman ohimolle ja miltä se tuntui. Tai sen, kun väsymystä ei ollut olemassa ja tietoisuus itsestä karkasi jonnekin aivan muualle ja sai tehdä aivan mitä tahansa ja se tuntui kauniilta. Jokaisen kysymyksen, johon ei ole väärää vastausta, mutta ainoa oikea on totta kai. Pidän siitä, että tässä maassa osataan kommunikoida tavalla, joka on muille vieras: hiljaisuus.
Mutta toivoisin, että voisimme olla lähempänä
koskettaa niin että tuntuu hyvältä mutta ei tarkoita mitään
fuck the fucking, love making love
tunteita voi hallita, minun on opeteltava miten
Luulen, että minun on pidettävä tauko,
nukuttava koko huominen päivä,
ja koko sen jälkeinen päivä,
ja sitten ehkä vielä yksi päivä,
olla nousematta sängystä, olla kirjoittamatta ylös sitä, mikä on kuitenkin minussa ja minkä pelkään unohtuvan, vaikka ei niin tapahdu
rakastan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro huolesi minä ymmärrän