No jaa. Katson vaaleanpunaista ohjelmaa jossa perseläskit tungetaan poskiin ja maailma koostuu lähinnä erilaisista peniksistä. Ei ihan minun tapaistani, mutta mikäs tässä. Älä kysy miten loma on sujunut en tiedä eikä minua kiinnosta, nukuin vuoden ensimmäiset päivät olen herännyt vain juomaan ja olemaan toimettomana, tai toisinaan keskustelemaan keskellä yötä, elänyt ilman kahvia tai täytettyjä askareita. Pidin siitä mitä kirjoitit teenkö oikein vai niin kuin hyvältä tuntuu, minulla on haaleat muistikuvat että olisimme keskustelleet asiasta aamuhämärissä kivirappusilla, kun peikolla, da junior, oli yllään pelkkä vaaleanpunainen t-paita. Tai ehkä se oli vain unta.
(eikö toinen ajatus portailla ollut ettei voi olla onnellinen kokematta katastrofeja. Ja että mitä enemmän paskaa kokee, sitä onnellisempi osaa olla? en tiedä edelleenkään, osaanko allekirjoittaa, tai pitäisikö minun)
Ja muutenkin, minulla on ristiriitaisia tunteita öisin bussilla matkustamisesta, aamuisin bussilla matkustamisesta sekä täysi-ikäistymisestä. Se on luultavasti normaalia ja tervettä, ristiriitojen aikaa sekä ikä että nolla kakstoista. Vaikka tästä piti tulla selkeä vuosi.
Olisi mukava ihastua. Ehkä, tai ehkä se on vaan liian hankalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro huolesi minä ymmärrän