suurnaisia

Seison suihkussa kunnes sormenpääni muuttuvat ryppyisiksi niin kuin silloin muksuna ja ajattelen miten vanha olen. Viikonloppuna talo oli sukulaisia täynnä, toinen toistaan vanhempia ja toinen toistaan rikkinäisempiä. Suoritin aikuistumisriittini kuuden kohdan ohjelman mukaisesti, kunnialla, lähes. Lauantaina istuin sky barissa kahvilla kun takaa kuului naisen huudahdus, Hauska nähdä pitkästä aikaa, siitä on varmaankin kymmenen vuotta! Milloin minä voin törmätä puolituttuun ja sanoa noin? Ehkä siihen menee vielä tovi.

Hassua miten hankalaa voi olla tarttua pieniin asioihin, miten käytävillä ei ikinä törmää juuri siihen ihmiseen, johon eniten haluaisi törmätä. On ollut aika levoton olo. Sellainen, että hissantunnin puolivälissä jalat alkavat täristä ja ajatus harhailee, yritän sanoa itselleni että se on okei, piirrustaminen aktivoi juuri sitä osaa aivosta, joka muuten vaeltaisi haaveiluun, eli itse asiassa tämä on hyväksi opiskelulleni, mutta en ole kovin vakuuttava. Sitten ryhdyn miettimään, onko mahdollista juoda kahvia jättämättä huulipunajälkiä kupin reunaan, ja onko jälkiä edes tarpeellista välttää, ja kohta huomaan, että Kekkosen laiska vilkutus on mennyt minulta täysin ohi. Vaikka ei sillä kai merkitystä ole.