Ihminen on hailakka. HAILAKKA. Opettele käyttämään sanaa lienee.
Silloin et koskaan valehtele.
Kyseisessä on omata-henkeä. Hylkää se, jollei se ole sinulle välttämätön.
Kankeus on toisinaan hyväksyttävää. Tai en tiedä, riippuu mitä arvostaa. Se mäkeen. Ei vedetä johtopäätöksiä. Ollaan jämäköitä, tehdään päätelmiä.
Vaihtelevaa virheellisyyttä löytyy. Ikkuna on auki ja minulla on kuuma.
Kirosanat ottavat mystisyyden pois lauseista. Mittavuudelle ei tapahdu mitään.
Haluaisin luonnonkiharat hiukset. Eilen yöllä katsoin Lumikkia, mutta lopetin, sillä se ei ollut entisensä. Neljännekset ovat äklöjä, joten – mitä sitten?
Hän tuli huoneeseen laulaen.
(Autoin sitä ottamaan pinnit päästä.
Se sanoi että haluaa pörröttää hiuksensa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro huolesi minä ymmärrän