botskissa

Luulen että olen hurahtanut Kari Hotakaisen itsetietoisen olemisen viehättävyyteen ja suorasukkaiseen teräväkieliseen tunteellisen tunteettomaan ironiaan. En vielä tiedä kuinka tässä tilanteessa tulisi menetellä. Pääsin Rikoksen ja Rangaistuksen viidenteen osaan. Pidän tauon ja luen Klassikon.

Tänään söin lättyjä ja vadelmasorbettia ja ajattelin tulevaisuutta. Minusta tuntuu että minun on luotettava lujemmin ja oltava hyväksymättä minkäänlaisen epäonnistumisen vaihtoehtoa. On se toiminut ennenkin. Kenties armahdan Savon Sanomia ja pestaan itseni sinne.

Vietin juhannuksen botskissa. Sen omistajalla, H:lla, oli harmaa kaikennähnyt merimiespusakka, harmaa parta ja takatukka ja hän piti paidastani koska siinä oli kuva naisesta ja drinkkilasista, Drinks with kick, siinä sanottiin. H juopui nopeasti ruokailun loppuun mennessä oli tyhjentynyt hänen toimestaan kaksi valkoviinipulloa jotka sisälsivät puolikuivaa täyteläisen hedelmäistä viiniä, tässä vaiheessa hän myös tunnusti rakkautensa minuun, ja minusta se oli okei.

H kiroili paljon, mikä hymyilytti minua. Hän tajusi Juoksuhaudantieläppäni, sillä, kuten jo totesin olen ehkä hurahtanut Hotakaiseen ja H:lla on vallan laaja yleistieto vaikkei sitä ensi näkemältä uskoisikaan. Soudimme kotiin vettä loiskuvalla soutuveneellä, jonka toisen airon päästä puuttui palanen ja toisen varsi oli katkeamispisteessä. Rannalla jotkut heittivät kirvestä puutauluun päihtyneenä, mikä näytti oikein hauskalta.
Kotiin päästyäni nukahdin liian aikaisin, vaikka yö ei tullut. 
Luulenpa haluavani alkaa kirjoittaa kirjeitä.