sänky meni rikki. puu imi viinin. Rappioitunut englanninopettaja kääri minulle sätkän lepakkomiehen edessä ja kuului enemmän totuuksia kuin yhteen iltaan mahtuu. Suomen kansa antoi epäluottamuslauseen tulevalle hallitukselle. Kuinka surullista.
En minä olisi halunnut lähteä. Olisin istunut parvekkeella lakkaamassa varpaankynsiä ja juomassa sitä onnetonta pirtelöä väsytti ja oli huoli ja oli ikävä mutta en jaksanut märistä tai marista. Puistossa olisin istunut sen hippikitaristin viereen ja taikonut itselleni tamburiinin ja pitkät hiukset ja hapsutakin, olisin laulanut että Jumala on kuollut vaikkei se sovikaan idealismeihisi. Ja jatkoilla olisin huutanut kuinka säälittävää kuinka ällöttävää ja huusinkin mutta loppujen lopuksi minulla ei ole sydäntä koska se on liian totta ja ääneen sanottujen sanojen hyöty on kovin yliarvostettua tietyissä tilanteissa, kaikki on hyvin nyt. Katson öisin a-studiota ja terapiaa kun kaikki muut nukkuvat mutta keittiössä on valo.
Systeri on MeNaisissa.
voi kuinka rakastan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro huolesi minä ymmärrän