Olen sillä tavalla kevytkenkäinen että saatan tuosta vain rakastua hetkeksi
duunissa katson silmiin seitsemää sataa ihmistä joka päivä
ja kuinka jännittävää se edelleen on
lähes sietämättömän jännittävää

kerran rakastuin mieheen städärin narikkajonossa
pitkänlainen vähän hassunnäköinen isot lasit ja ruokoton parta
klassinen pasunistihahmo
keskustelun jälkeen minulta kesti joitakin minuutteja ymmärtää että hei, tää on rakkautta
darling beibe must be quite much love
juoksin perään kun kesäinen aamu sarasti sörnäisissä
ja mies oli poissa

minä rakastan pakahdun palan ja rakastan palan rakastan rakastan pakahdun
rakastan pakahtua rakkaudesta
minun käteni syleilevät kaikkia maailman miehiä

eräänäkin päivänä istahdin temppeliaukion kirkkoon...
turisteja kameroita halpaa pianomusiikkia levyltä
tulimme tänne kesällä kun oli kuuma ja sinulla oli vielä joku toinen ja minullakin emmekä tunteneet toisiamme. minulla oli punainen napapaita eikä alusvaatteita laisinkaan
istahdin keskiriville ja annoin kyynelten valua hiljaa
olin ehkä onnellinen tai hämmentynyt
täällä kallio ja kivi ovat itkeneet juovat seiniin
täällä katto on kaukana kuin taivas

Fantasioin jatkuvasti että lähtiessäni hänen luotaan

keräisin rohkeuteni

jättäisin avaimen tyhjään jääkaappiin

ja siten kun taas soitat, ei niin pitkän ajan kuluttua

beibe, tää ei vaan toimi

voisin sanoa: tiedän kulta, jätin jo avaimet

enkä kiduttaisi itseäni kuten niin usein saatan

vuosien kuluessa sinusta tulee mitätön osa tarinaani

sinun vuotesi ovat jo kuluneet niin

että ex-vaimosi koirasi vanhojen ystäviesi ja venäläisen rakastajasi rinnalla

olen vain mitätön osa tarinaasi

Mutta huomenna kun pääsen luoksesi

istun hajareisiin syliisi sillä ankealla sohvalla

kasvosi käsissäni ohimosi huulillani

enkä paljasta mitään

ja kaikki oli vain kuvitelmaa tai unta

ja kun kysyn ethän unohda, vastaat

unohda? tiedäthän sinä, ettei kukaan unohda.

(Ei siinä ole kyse muistista)

Aina välillä tajuaa ettei ikinä loppujen lopuksi kuitenkaan sopeudu ja että mikäs tässä

kun löytää itsensä keskustan ylihinnoitellun baarin kutusoffilta puoli kolmelta perjantaiyönä lukemasta yksin nerudaa ja miettimästä miltä tuntuisi menettää se joku toinen ja miten lähellä se saattaa olla joka päivä.. miten lähellä se on jopa nyt. tässä

Sitten hetken kuluttua siinä vieressä on ehkä kuitenkin joku jonka mielestä on jotenkin vänkää että olen tällainen kun olen ja joka haluaa tietää muistanko peppilotta sikuriina rullakartiina kissanminttu efraimintytär pitkätossun koko nimen ja kuinka nopeasti sen saa sanottua kännissä

tämä viikko on ollut käsittämättömän kuluttava

joka ilta minun on tehnyt mieli humaltua ja toisinaan olen humaltunut

eräässä hetkessä makoilimme sylikkäin sairaalasängyllä ja katselimme kaikki rakastavat raymondia ja tutkit käteni läpikotaisin 

                    tunnen kätesi läpikotaisin

rauhassa kävit läpi sormet yksitellen ja hymähdit

onpa pienet räpylät

en tunne ketään kaltaistasi

ainiin ja vielä, tiistaina oli Vestan debyyttikeikka

baarissa ihmiset olivat kauniita ja törkeän tyylikkäitä

olin nuhjuinen

itkinkin, katselin lasikattoa josta heijastui valssia tanssiva pari

taikaa

Aluksi se olisi intensiivistä

istuisit sylissäni ja kietoisin jalkani ympärillesi hyväilisin hiuksiasi suutelisin niskaasi 

joisimme viiniä ja kuuntelisimme vanhaa musiikkia

saisinpa rakastaa sinua joka ilta kuten tänä iltana

ehkä hiipuisimme

löytäisit muita jotka pitäisivät sinua hyvänä

minulla on muita jotka pitävät minua hyvänä

tulemme toisillemme kalliiksi…

huntti hotellista kymppi viinistä bussiliput safkat tupakit hoegaardenit pale alet 

ja uudet alusvaatteet

mutta eihän tätä nirvanaa rahassa mitata

muru, haluaisin ostaa meille kaiken tämän maailman italialaisen viinin ja harmajan, 

vain siihen minulla on varaa

siinä kaikki mitä tarvitsemme

ehkä olen lukenut sinua väärin

en tiedä milloin valehtelet

en tiedä milloin valehtelen

jos emme voi saada toisiamme

miksi sinun on oltava niin hurmaava?

la bohéme

Elän yhtä suurta kliseetä

suurta dramaattista oopperaa, la bohéme 

meidän on erottava

mutta emmekö voisi erota kun kukat kukkivat

itkin hiljaa pojan sylissä

pojan joka syötti minulle viinirypäleitä 

juotti minulle punaviiniä

antoi itkeä sylissään ymmärtämättä miltä tuntuu itkeä kauneudelle

sille millaisissa väreissä näytelmän kohtaukset palavat

huono draama palaa nopeasti 

huono draama ei lämmitä

suudelmat palavat hitaasti

köyhyys polttaa 

voi, nuoruuteni ei ole ohi

kun sattuu ja rakkaus raatelee ja sataa

olen sairas ja sinä olet vanha

meidän on erottava

mutta emmekö voisi erota kun syksy värjää puunsa 

tuleksi, leiskukaa pitkään kuin suudelmat

eikö kesä voisi jatkua ikuisesti

tämä vesi jota juoda ei voi

Tähän kirjaan ei ole jätetty minulle yhtä ainoata puhdasta sivua hajoaville ajatuksilleni
Kun on kuuma kuten nyt ihmiset nukkuvat parvekkeillaan
jokainen rasahdus on luonnonpuiston metsäteiden rasahdus jalkojeni alla
tänä yönä maailma tuntuu niin suurelta
kuinka paljon minuun mahtuu valheita
hirvittävästi
ne ovat minulta piilossa muissa ihmisissä te kyllä Tiedätte
miten helppoa on valehdella lapselle

Minun kaunis laivani oi muisto

joko kylliksi purjehdittiin 

tätä vettä jota juoda ei voi

joko kylliksi kierreltiin 

surut illan joko nyt

kun janottaa

kun yö on pimeässä valveilla

joko nyt kun en uskalla soittaa 

enkä uskalla vastata

Tää on sitä ällöä

ehkä ylipäätään osaan tuntea näitä tunteita koska mahdottomuus löyhkäsi kilometrien päähän heti alkajaisiksi

narri...

en muista pitikö hän käsiään hiuksissani vai lanteillani

miltä silloin tuoksui

missä vaiheessa tunne siirtyi vatsaan, siihen kohtaan

missä kaikki suuret tunteet sijaitsevat

kuin teinit suutelimme sulkeutuvan baarin seinää vasten

joku huusi: tehkää lapsia

ja tärkeimmän

sen miten tuuli nosti kukkamekkoni helmaa rantakalliolla

sen etten empinyt nousta vieraan miehen autoon

märät hiukset hyväilyt puraisut 

naururypyt silmäkulmissa

sen kaiken muistan

sitten eksynyt käsi ei enää löydäkään tukea josta pitää kiinni

hämärän tullen muistini repeilee

tarvitsen auringon

nopeasti mieli alkaa valehdella

niin helposti antaa itseään pompotella

jollei pidä varaansa

kun on ikävä

Helsinki ei ole ikinä yhtä paskainen
kuin neljältä aamuisin
silloin pienet tontut nousevat viemäreistä
kulkevat kuin hyökyaalto läpi Helsingin siivoten ja puunaten
roskan ruoantähteet tupakantumpit
oksennuksen.. kaduilta
lokit lähtevät aamun ensimmäisellä lautalla takaisin Suomenlinnaan
ja kuudelta aamulla
kun säädylliset ihmiset jälleen nousevat
ja lähtevät töihin
ei heidän tarvitse haistaa
tätä dekadenssia kaduilla
niin, heidän ei tarvitse haistaa
yhtään mitään

Tänään ymmärsin sydämessäni miten pitkä aika siitä on kun olen viimeksi nukahtanut toisen ihmisen viereen. (asiaa ajatellessani tajusin ettei siitä kenties niin pitkä aika olekaan mutta luotan enemmän sydämeeni kuin muistiini)

Kuinka sellainen yksinkertainen asia kuin iho - tai nimenomaan sellainen yksinkertainen asia kuin iho - saattaa näyttää ja tuntua niin erilaiselta eri valossa eri ihmisen kosketuksessa eri sängyssä eri ajassa. Rypyt, joista puhuimme... minut on niin moneen kertaan avattu ja istutettu ja kitketty ettei kehoni koskaan palaa nuoreksi. Minulla on vanhan naisen hauraat luut karkeat heikot kädet. voi kun joskus saisin vanhan naisen kauniin mielen, lempeän 

Myös muistini vanhenee; mieleeni putkahtelee vähän väliä asioita joiden alkuperään en löydä lankaa. Missä olen lukenut naisesta joka saattoi tuosta vain sokaistua, ehkä silkasta kyyneleestä? Oliko se sama kirja jossa kerrottiin keskiajan tyrmistä - niistä jotka olivat liian matalia että niissä voisi seistä, liian kapeita että niissä voisi maata? niin että vuosien mittaan vangin keho oppi tuntemaan syntinsä painon.. 

Sain neljä päivää sairaslomaa ja rupesin lähes kyynelehtimään lääkärin tyynen kaikkitietävän katseen alla, kuinka hulluja pelkoja! entä jos kukaan ei usko että olen sairas entä jos he luulevat että koska minulla on violetit hiukset olen sellainen laiska nykyajannuori jonkalaisista olen joskus kuullut puhuttavan. Uskoisitteko minusta, mutta olen aivan liian velvollisuudentuntoinen. Sain neljä päivää sairaslomaa ja todella; kyynelehdin kivisen torin keskellä avoimesti ja onnellisesti. En muista, milloin minulla olisi viimeksi ollut neljä päivää vain itselleni. Siitä on varmasti vuosia.

Neljästä päivästä kaksi on kulunut. Luen kirjoja joissa käytetään seuraavia sanoja 

häijy

irstas

turmio

sielu

väkijuoma

selkäsauna

irvistys