vaeltava suru

Ehkä ongelmani tässä hetkessä sekä huomisessa aamussa on, että minua ei kiinnosta nämä näkökulmat vaan tunteet jotka sanat herättävät

Miten riemastuttavaa onkaan lukea Orfeuksesta, joka ei kyennyt estämään silmiään vaeltamasta rakastettuunsa ja jonka pää vielä irti revittynä meressä huusi Eurydiken nimeä

kuinka valtavan kuvottavaa

mahtavaa

Tai ymmärtää, kaiken tämän jälkeen, että suru, spleen, josta Baudelaire aikoinaan kertoi, kirjoitetaan täsmälleen samalla tavalla kuin perna. Minun pernani on poistettu, sillä siihen kasvoi sairautta. Miten pakahduttavan tunteen se saakaan aikaan. Minusta on poistettu suru.

minusta on poistettu suru!

Aikoinaan nauroimme makeasti elämän ironialle: ystävälleni kasvoi uusi perna poistetun tilalle. Diagnoosi on isopernatauti, suru joka palaa, suru joka kasvaa aina uudestaan.

Jos olisin tiennyt, että tekstitaitoon opiskeleminen on tätä, olisin aloittanut neljä vuotta sitten.