Tänään on ollut yksi niistä päivistä kun olen maannut
sängyssä nousematta ylös ja tuijottanut kattoa. Pitkään.
Pelkään että jos sallin itselleni näitä päiviä, en jaksa.
Sain pitää työpaikkani ja kaiken hengenahdistuksen ja
väsymyksen lauetessa tajusin, ettei mitään oltu saavutettu: kaikki jatkuu
ennallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro huolesi minä ymmärrän