maanantai 17. helmikuuta 2014


Tänään on ollut yksi niistä päivistä kun olen maannut sängyssä nousematta ylös ja tuijottanut kattoa. Pitkään.

Pelkään että jos sallin itselleni näitä päiviä, en jaksa.

Sain pitää työpaikkani ja kaiken hengenahdistuksen ja väsymyksen lauetessa tajusin, ettei mitään oltu saavutettu: kaikki jatkuu ennallaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro huolesi minä ymmärrän