Näissä hetkissä lattia keinuu ja siksakkaamme kapeita käytäviä pitkin. Poika jolla on hugh grantin surullinen suu laulaa aamuyöllä että annoin sinulle sydämeni mutta halusit sieluni ja syksyllä minä sinua kaipaan. Mutta nyt on kevät ja käsiini painautuneet kuviot muistuttavat sunset bulevardista. Jälleen, en nuku en syö juon rahani yritän olla olematta ahnas tai järkevä, enkä ole vain tunteellinen tai kaihoisa. On hetkiä jolloin kaikki tuntuu hyvältä: minut pyydetään tanskaan minulle lauletaan minulla on mies joka lukee suosittelemiani kirjoja ja verotonta kaljaa. Seuraavassa hetkessä jokainen ihmissuhde tuntuu vaikealta ja puolikkaalta, uudet yön ihmiset ovat liian lähellä liian nopeasti. Ja vaikka tänäkin yönä maailma on pieni, ei se koskaan tuo tarpeeksi lähelle muuta kuin hetken.