perjantai 21. syyskuuta 2012

Olen ollut jokapuolella, kaikkialla samaan aikaan, en oikeastaan missään siis.
On ikävä tyttöä jonka kanssa istuttiin Handen keikan jälkeen koko yö junaradan viereisessä puistikossa ja oli niin paljon. Haluaisin soittaa, mutta en uskalla. Entä jos aikani loppuvat kesken. Ja ilotulitusten aikaan seisoin seitsemännessä kerroksessa, katolla ja hulmusi, tupakka kylmä olut sauna ja yksinäisyys. Ja mietin miten haluan ottaa sinut elämääni, todella, mutten tiedä miten. Ja kuinka monta kertaa mies voi sanoa rakastavansa naista ennen kuin tämä lakkaa uskomasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro huolesi minä ymmärrän