Näin tässä nyt sitten kävi. Ihan jees.
Kolmatta kertaa lähden, tällä kertaa sain jo kahvia eikä ollut kiirettä tai ahdistusta.
Salamaponi, jos tätä luet, olet hupsu.
"Mä haluun siihen paikkaan, mistä toi laulaa." Olen jo unohtanut laulun mutta sinne minäkin haluaisin. Kuulosti mukaisalta. Ja sitten kun vain vilkaisee nopeasti, on Ponin tilalla Jesse jakamassa ehtoollista, tuoksuu ja hymyilyttääkin. Katsellaan kuvia balettipojista ja mormoneista ja Tuksusta kun se näytti melkein inhimilliseltä ja poni taikoo ruokaa tyhjästä. Aurinko syöksyy ikkunasta kuin ei malttaisi olla koskettamatta ihoa, maailma hämmentää muttei liikaa, tai oikeastaan yhtään sittenkään. Pöydällä pressopannu, rauhaa. Sen hetken haluan muistaa, levollinen olo.
Ovea avatessaan ei ikinä voi tietää
Toisella puolella saattaa odottaa onni
(avaa ne kaikki)
Käytän viimeiset rahat puolen litran kokikseen, ananas Danioon ja tupakka-askiin.
Näillä minä elän kesän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro huolesi minä ymmärrän