Löysin sille sanan: Haikea


aikaisemmin haikeus on ollut erilaista, hetkellistä, voimakasta. Nyt se on ilmassa leijuvaa ja hipaisevaa, sellaista haikeutta, joka seuraa ja tulee esille kun saat hetken rauhan itsellesi eikä kellekään tarvitse hymyillä. Viimeaikoina monet ihmiset ovat vihanneet nostalgiaa.
Nostalgia on haikeutta.

Minusta tuntuu että nyt kun pitäisi, en taidakaan olla valmis itsetutkiskeluun.
En ylipäätään ole valmis, häilyn ja helisen

Lääkärinraportin mukaan olen reipas, tasapainoinen ja mukavasti asioistaan jutteleva nuori. Aika järkyttävää. Olen koko päivän miettinyt, onko vika minussa vai lääkärissä.