se aika vuodesta

En lähtenyt en pystynyt en löytänyt niin se joskus menee

Aamulla soitan olohuoneessa saksofonia enkä ajattele nukkuuko joku paljon olen ruostunut mutta en jaksa surra. Kaikki on hukassa kengät takki kameralaukku ripsiväri, se tuntuu uuvuttavalta pidemmän päälle. Voisin ruveta järjestelmälliseksi ihmiseksi. Tai en oikeasti.

Kalliolla kukkulalla oli joku taiteilijakokous. Ihmisiä vaatteissa jotka groteskoivat ympäristön haljuuden, ihmisiä vaatteissa jotka joko ovat tai eivät ole sitä todellista jotakin jostain sisältä, ehkä uskallusta oli tänään yhtä paljon kuin minä tahansa päivänä. Mutta saippuakuplien sisälle on piilotettuna tämän maan aurinko ja onnen paiste. Marssi johti mäkeä alas mäkeä ylös eikä yksikään vastaantulija ollut hymyilemättä ollut katsomatta. Puhalletaan saippuakuplia miksi aurinko on pajoissa, se menee ohi, odottakaa vaan, pilvet menevät aina ohi.  

Ratikka-ajelu Käpylän läpi vittuuntuneisuus iski ja kahvilla teki mieli itkeä mutta en minä itke. Istun Kaisaniemen puistossa katsomassa ohikulkijoita, hetken vaan pitkän hetken. Illalla ei olisi pitänyt lähteä mihinkään mutta lähdin silti. Mitä laitetaan huomenna päälle en tiedä enkä oikein jaksaisi miettiäkään tai välittää, kädet tuoksuvat vääränlaisilta haju oksettaa on kai liian mustaa, jollakin tavalla
mustaa, täällä
nyt

Huomenna pukeudutaan niin että se on yliampuvaa koska kukaan ei välitä.
On taas se aika vuodesta. 

ei siitä enempää

Pitäisi olla istumassa lampun alla ohuita sivuja molemmissa kourissa löytämässä niille järjestystä olen tässä.

Istuttiin Taivaskalliolla ja poltettiin tupakkaa ja katsottiin kun tuolla on niin monia valoja. Oli siellä sen verran pimeää etten halunnut juosta kalliolla mutta ilmaan huusin elämää. Toisinaan on niin paljon sekaisin tässä että ei tiedä miltä pitäisi tuntua ja sitten vaan ei tunne.

Sitä aina välillä huomaa tärkeät ihmiset. Kyllä te tiedätte te jotka olette minulle tärkeitä olevanne tärkeitä, minulle. Ei siitä enempää.

Oli kevät ja lunta oli vielä pienissä kasoissa häpeämässä, aukioille tuotuina olemassaolostaan kuihtumassa, ryvettymässä. Käveltiin käveltiin samat reitit moneen kertaan ei se haitannut piti tehdä jotain piti päästä jonnekin. Katseltiin ihmisiä jotka juoksevat ja aina välillä keitettiin kahvit. Mulla oli tiara joka ei ollut minun ja juurestakki. Kolme päivää myöhemmin en enää jaksa ajatella asiaa ja taskusta löytyy kuitti jossa lukee
Neljä bisseä jäljellä.
Humalatila: ei saavutettu.

Hiukset on vääränlaiset ja on ikävä siskoa. 

ja puissa on tuulenpesiä

Olin päivän pois maailmasta
heräsin vain hiljentämään puhelinsoitot heräsin vain oksentamaan punaiseen ämpäriin sohvan vieressä ja sitten lopulta kun en enää jaksanut nukkua, heräsin lukemaan kirjoja neljältä aamulla. Ja sitten näin unta että P:n mutsi tuli meille ja keitettiin kahvit ja se istui keittiöpöydän ääreen vakavana ja sanoi että meillä on pakastimessa kimpale sen hirvenlihaa ja että se haluaa sen takaisin. En minä oikein ymmärtänyt mistä se tai kukaan puhui, mutta hirvenlihan annoin takaisin. hämilläni. Sitten itketti vähän kun ajattelin että joku ei voi kuunnella musiikkia sille on nimikin, joku ei saa tilaisuutta rakastaa sitten rintaan alkaa puristaa liikaa ja pakko ajatella jotakin muuta.

Olin päivän pois maailmasta
ja sen yhden päivän aikana muutama ehti kaivata en tiedä miksi. Yksi jonkun meren takaa kirjoitti että rakkaani, vihaaminen on loppunut ja nyt se sitten kaipaakin, kusipää. Toinen toisesta kaupungista kirjoitti että sillä on kamala ikävä juuri tällä hetkellä ja nyt mua väsyttää taas. On ikävä meren toiselle puolelle.

Ja puissa on tuulenpesiä
katto

rakkaudesta

Pojalla on vanhan miehen elkeet ja nuoren mieli viidentoista ikäinen kai, porttikäytävän kouristuksissa kurkottaa povitaskusta nenäliinan ja suutelee sitä. Päivä jolloin elämä muuttuu mikä tahansa päivä. Minkä sen haluat olevan päätä sinä. Ei siihen tarvita verisiä nenäliinoja tai hiilisankoja jotka painavat enemmän kuin hatarat eloisan väriset unelmasi tai aikaa pysyttävää kuolemaa vaan ihminen tai musiikki. Ja kun noki värjää silmäsi varkaiksi ja yllättäen takanasi seisoo paljaus, se on sinua muodoltaan pyöreämpi ja pehmeämpi vaikka et olisi osannut sitä sellaiseksi kuvitellakaan. Entisessä elämässäsi näit vain laveita vesivärimaalauksia todellisista taloista, luokassa sinut opetettiin olemaan hiljaa ja piirtämään koukeroisia j kirjaimia älä unohda pistettä. Piste tekee luomistyösi kokonaiseksi. 

Ja sitten. Rakkautesi joutuu keskitysleirille. Tai ei edes joudu vaan menee lähtee vapaaehtoisesti luotasi sinä olet riittämätön sinut on tuomittu polttamaan savukkeita, pitkään, pitkään. Heikko suojaton poika, sinut suojeltiin suudeltii tapettiin onko se inhimillistä kysyy tuomari vakavalla loukatulla äänellä, onko se kauniimpaa. Eikä kukaan vastaa ei sellaisiin kysymyksiin vastata. Kasvosi kalvakoituvat kaipaat savuketta sormiesi työksi, olette molemmat kalvakoita poika ja rakkaus. Mutta ainakin sinä sait yöpaikan. Ainakin sait yöpaikan.

Naisilla jotka ovat kokeneet kovia on punaiset silmät ja vaaleat ripset, silti he ovat laihoja ja kauniita. Ja pian pojalla on taas varkaan silmät, ei noesta vaan vihasta ja inhosta ja vielä rakkaudestakin ja hauraista tapetuista lapsista, samanlaisista kuin sinä. Ja pian, sinä olet mies, mies joka polttaa rappukäytävässä valkoisia savukkeita ja puhaltaa kasvoillenne valkoista savua, häpeän ja röyhkeyden savua. Sinä näytät kuolleelta nojatessasi pylvääseen ihmiset kävelevät ohitsesi kuin olisit vain huuliesi läpi kuultavaa tuoksua. Ja löytyy uusi rakkaus, nuorempi, sileämpi, sellainen jonka kanssa ei siedä nukkua. Tuomarilla ei ole huulia mutta silti hänen suustaan tulee sanoja. Et matkusta veljesi hautajaisiin, mutta menet kertomaan että kolmatta rakkautta ei enää ole rakkautta ei ole. Sinulla on vanhan miehen elkeet. Hiuksesi on vedetty taakse kuten hienostuneilla ja vakavilla, vanhuus syö ihmistä kuin häpeämätön yö sineä. Sairaus on sumeuttanut naisen silmät ja peilin puutteessa hän kuvittelee itsensä yhtä särkyväksi kuin vuosia sitten kun hän oli vielä rakkaus. Aika ei anna teille mitään pian sinusta on tullut taluttaja, lyhyt kosketus ajan tappama voi viedä kaiken eikä itsekkyys ole mitään muuta
kuin ainoa tapa olla elossa.

suudelma hörpystä

Mutateitä Käpylän kauniimpiin osiin, sinne missä tuoksuu bensa ja silmät eivät kykene omistamaan mitään. Paljon yksityiskohtia paljon sydäntä ja kuluneita sohvia joissa on hyvä istua. Naurattaa tuntuu iloisalta trumpettia pidellään kaksin käsin tai väärin päin, niitä harvoja paikkoja joissa tuoksuu oikealta poltetaan sisällä siitä tulee turvallinen olo
ja on tärkeä olo kaunis olo rakas olo sellainen että haluan muistaa tämän hetken
ja sellainen että haluaisi halata siinä ja olla vaan hiljaa koska kuitenkin ymmärretään ne kaikki sanat sellaisetkin mitä ei sanota
sielunsisko

Ja sieltä jonnekin muualle suudelma hörpystä ai bisseä hyi hemmetti no ainakin sä oot nätti eihän sulla ole poikaystävää? juu ei ole. Pidellään tuntemattomien hiuksia kylmällä maalla kontillaan ja levitetään onnea, pikkukivet käsien alla raapii
vain hieman
kaksi polttomerkintää varressa kaksi posken kulmassa

Junan kiskoilla istumista hengen vaaraa ah ja lopulta vittuuntumista istutaan ja jutellaan se pois. Bussimatka menee yllättävän nopeasti kun on juomista ja kauniita miehiä siinä jossain. Aamulla sitä herää kuivaan suuhun eikä enää saa unta, ratikkaan istumaan katsomaan kun kaupunki nousee kivivuoteiltaan aurinkoon ja sulamiseen.  Ja sitten kääntöraiteille.
Hyvä olo kotona syön ananaksen.

Sumeaa

Tänään oli niin sumeaa että kaukana olevat talot hukkuivat ilmaan.

Kokeeseen kirjoitin että evoluutioteoria kertoo jumalasta tai jumalattomuudesta ja keitä me muka olemme availemaan ovia jotka ovat kiinni ja kun ne ovet on kerran avattu niin ei niitä sulje mikään muu kuin uusi ovi.
Mielessä on pyörinyt Siperia.
Jonakin päivänä lähden vielä Siperiaan.

helppo helposti sulava

Istuin siinä ehkä tunnin miettien katselin ulos ikkunasta menin myöhässä paikalle enkä panikoinut. Tiesin olevani myöhässä join rauhassa kahvin. Opettelen tyyneyttä. Koulussa vaaleansinisessä kangaskassissa kasa kirjaston kirjoja
Oli viimeinen palautuspäivä

Tänään Amsterdamin terassille ruostuneiden värien sekaan
oli ilmestynyt pöytiä, juopumiseen keväästä
kylmässä, ja parvekkeelle heittämäni kirjat
kuivuivat laineiksi

Noin minä kirjoitin koepaperiin otsikon alle ja lähdin, opettajalla oli vaalea nahkatakki pehmeämpi kuin musta se jossa on niittejä ja kävin ostamassa vasemmalla kädellä väännetyn kahvin ainakin se oli halpa, ajoin ysin reitin ja nukahdin sohvalle. Laulaessa minua sanottiin eteeriseksi mitä se edes tarkoittaa todella. Kevyt. Huoleton. Helppo helposti sulava. Vaivaton hauras vai puhuttiinko kenties sittenkin öljystä. Hymyilin joka tapauksessa ja olin otettukin
ei sitä joka päivä saa kuulla olevansa
niin, mikä se sana oli
eteerinen