maanantai 28. heinäkuuta 2014


Tää on sitä ällöä

ehkä ylipäätään osaan tuntea näitä tunteita koska mahdottomuus löyhkäsi kilometrien päähän heti alkajaisiksi


narri...


en muista pitikö hän käsiään hiuksissani vai lanteillani
miltä silloin tuoksui
missä vaiheessa tunne siirtyi vatsaan, siihen kohtaan
missä kaikki suuret tunteet sijaitsevat

kuin teinit suutelimme sulkeutuvan baarin seinää vasten
joku huusi: tehkää lapsia

ja tärkeimmän
sen miten tuuli nosti kukkamekkoni helmaa rantakalliolla
sen etten empinyt nousta vieraan miehen autoon
märät hiukset hyväilyt puraisut 
naururypyt silmäkulmissa
sen kaiken muistan

sitten eksynyt käsi ei enää löydäkään tukea josta pitää kiinni
hämärän tullen muistini repeilee
tarvitsen auringon
nopeasti mieli alkaa valehdella
niin helposti antaa itseään pompotella
jollei pidä varaansa
kun on ikävä

2 kommenttia:

  1. Tää on ällöä ja onnistunutta. Mäkin haluan nyt kirjoittaa.

    VastaaPoista
  2. Thanks aivot muussia kirjoita kirjoita!!

    VastaaPoista

Kerro huolesi minä ymmärrän