Eilen tuli häpeä siitä kun lidlissä katsoin hinnan väärin ja närpiöläiset mini-gurkat maksoivatkin 3,49 rypistin kuitin vaivihkaa roskakoriin kauppakasseja purkaessani

Niin kävi:

Mieleeni hiipi eräs yö joulun alla

Tuohon aikaan juovuimme usein, yhdessä
lauloimme sisäpihaan antavalla pienellä
parvekkeella ja oli ihmeellistä

Aamuyöstä kuuntelimme chopinia ja makoilimme sängyllä jalat seinää vasten 

sylikkäin, kuten saattaisimme tehdä iltaisin

jos olisimme rakastavaiset

Sen minä vain muistin tässä yhtenä iltana, tuosta ajasta

Kreikassa pienellä saarella näin miehen, joka maalasi valkoisella maalilla katukiveyksen laitaa

ajattelin: tätä on muutos

kadulla yksin olen lapsi aikuisen vaatteissa
ala-asteen maikan otsisten takana
marimekon mekko nahkatakki johon minulla ei ole varaa
sen näkee siskon leikkaamista hiuksista ja kovista käsistä
katkeilleet kynnet sanomalehdistä mustuneet sormenpäät
sytytän tupakan tulitikuilla
päästän ilman keuhkoista

vedän henkeä

ihmisellä on sydän (ja lantio)

ei ehkä sittenkään ensirakkaus kerron itselleni nyt mutta ihastus

hänellä oli äitinsä villapaita ja hattu johon kaadoin kännissä kaljat 

jotta lähtisimme yhdessä hattuostoksille

Mikään ei alkanut lupaavasti

runnoimme toisiamme

ketjukahvilan pöydän yllä kohtasivat kädet, sanoit että näin ei voi ikinä

kotona kuvailin päiväkirjaani suuret mutta pehmeät naismaiset kädet

leveät, lyhyet kynnet

Ehkä kaikki johtui viinistä

niin, viinistä kaikki varmasti johtui

siitä että toista viini halusi

ja toista vältteli

saatatte rakkaat arvata

kumpi rooli minulla oli

En muista edellistä päivää kyynelittä
hormonini ovat sekamelska
luen tommy tabermania, jälleen
en niitä runoja jotka painetaan kahvikuppeihin
vaan niitä joissa rakastetaan, kokonaan

Minä olen miesteni muovaama tyttö
sulaa vahaa
olen harmaa väri
olen herkässä oleva hymy
olen oven välistä pakoon livahtanut kissa

tiedätkö, aamukahvia keittäessäsi tuhiset turhautuneesti
mutta tässä istuessamme
hymyilet lempeästi kun luen kuolinilmoitusten runoja hesarista
katseesi alla olen aina kaunis

syntymäpäivänäni emme lähde minnekään
jos sinä laitat ruokaa, minä korjaan tiskit
juomme kaksi pulloa valkoviiniä
pelaamme yatzya
panoksena kasapäin orgasmeja
saunomme niin että hengittäminen polttaa koko ruumista
pesemme toistemme selät
ja sitten rakastelemme olohuoneen lattialla
aamulla heräämme säädylliseen aikaan jotta päivä ei mene hukkaan
ennen kuin ajat parran
painat sängen kaulalleni ja pärisytät huuliasi
niin että kiemurtelen ja nauran helisten kuin pikkulapsi
käymme reippaalla kävelylenkillä
katsomme kymmenen uutiset
ja menemme aikaisin nukkumaan
elän elämää jota viisitoistavuotiaana halveksin sydämeni pohjasta


onneksi en ole enää viisitoista

Olen sillä tavalla kevytkenkäinen että saatan tuosta vain rakastua hetkeksi
duunissa katson silmiin seitsemää sataa ihmistä joka päivä
ja kuinka jännittävää se edelleen on
lähes sietämättömän jännittävää

kerran rakastuin mieheen städärin narikkajonossa
pitkänlainen vähän hassunnäköinen isot lasit ja ruokoton parta
klassinen pasunistihahmo
keskustelun jälkeen minulta kesti joitakin minuutteja ymmärtää että hei, tää on rakkautta
darling beibe must be quite much love
juoksin perään kun kesäinen aamu sarasti sörnäisissä
ja mies oli poissa

minä rakastan pakahdun palan ja rakastan palan rakastan rakastan pakahdun
rakastan pakahtua rakkaudesta
minun käteni syleilevät kaikkia maailman miehiä

eräänäkin päivänä istahdin temppeliaukion kirkkoon...
turisteja kameroita halpaa pianomusiikkia levyltä
tulimme tänne kesällä kun oli kuuma ja sinulla oli vielä joku toinen ja minullakin emmekä tunteneet toisiamme. minulla oli punainen napapaita eikä alusvaatteita laisinkaan
istahdin keskiriville ja annoin kyynelten valua hiljaa
olin ehkä onnellinen tai hämmentynyt
täällä kallio ja kivi ovat itkeneet juovat seiniin
täällä katto on kaukana kuin taivas

Fantasioin jatkuvasti että lähtiessäni hänen luotaan

keräisin rohkeuteni

jättäisin avaimen tyhjään jääkaappiin

ja siten kun taas soitat, ei niin pitkän ajan kuluttua

beibe, tää ei vaan toimi

voisin sanoa: tiedän kulta, jätin jo avaimet

enkä kiduttaisi itseäni kuten niin usein saatan

vuosien kuluessa sinusta tulee mitätön osa tarinaani

sinun vuotesi ovat jo kuluneet niin

että ex-vaimosi koirasi vanhojen ystäviesi ja venäläisen rakastajasi rinnalla

olen vain mitätön osa tarinaasi

Mutta huomenna kun pääsen luoksesi

istun hajareisiin syliisi sillä ankealla sohvalla

kasvosi käsissäni ohimosi huulillani

enkä paljasta mitään

ja kaikki oli vain kuvitelmaa tai unta

ja kun kysyn ethän unohda, vastaat

unohda? tiedäthän sinä, ettei kukaan unohda.

(Ei siinä ole kyse muistista)