Olen sillä tavalla kevytkenkäinen että saatan tuosta vain rakastua hetkeksi
duunissa katson silmiin seitsemää sataa ihmistä joka päivä
ja kuinka jännittävää se edelleen on
lähes sietämättömän jännittävää

kerran rakastuin mieheen städärin narikkajonossa
pitkänlainen vähän hassunnäköinen isot lasit ja ruokoton parta
klassinen pasunistihahmo
keskustelun jälkeen minulta kesti joitakin minuutteja ymmärtää että hei, tää on rakkautta
darling beibe must be quite much love
juoksin perään kun kesäinen aamu sarasti sörnäisissä
ja mies oli poissa

minä rakastan pakahdun palan ja rakastan palan rakastan rakastan pakahdun
rakastan pakahtua rakkaudesta
minun käteni syleilevät kaikkia maailman miehiä

eräänäkin päivänä istahdin temppeliaukion kirkkoon...
turisteja kameroita halpaa pianomusiikkia levyltä
tulimme tänne kesällä kun oli kuuma ja sinulla oli vielä joku toinen ja minullakin emmekä tunteneet toisiamme. minulla oli punainen napapaita eikä alusvaatteita laisinkaan
istahdin keskiriville ja annoin kyynelten valua hiljaa
olin ehkä onnellinen tai hämmentynyt
täällä kallio ja kivi ovat itkeneet juovat seiniin
täällä katto on kaukana kuin taivas

Fantasioin jatkuvasti että lähtiessäni hänen luotaan

keräisin rohkeuteni

jättäisin avaimen tyhjään jääkaappiin

ja siten kun taas soitat, ei niin pitkän ajan kuluttua

beibe, tää ei vaan toimi

voisin sanoa: tiedän kulta, jätin jo avaimet

enkä kiduttaisi itseäni kuten niin usein saatan

vuosien kuluessa sinusta tulee mitätön osa tarinaani

sinun vuotesi ovat jo kuluneet niin

että ex-vaimosi koirasi vanhojen ystäviesi ja venäläisen rakastajasi rinnalla

olen vain mitätön osa tarinaasi

Mutta huomenna kun pääsen luoksesi

istun hajareisiin syliisi sillä ankealla sohvalla

kasvosi käsissäni ohimosi huulillani

enkä paljasta mitään

ja kaikki oli vain kuvitelmaa tai unta

ja kun kysyn ethän unohda, vastaat

unohda? tiedäthän sinä, ettei kukaan unohda.

(Ei siinä ole kyse muistista)