Olen valvonut monta yötä putkeen ja arvatenkin juonut liikaa

olen varmaan sovinisti kun haluaisin vahvan miehen

sellaisen joka jaksaisi tarttua olkapäistä ja sanoa että rauhotu niin että todella uskoisin 

enkä vain kohauttaisi niitä olkia ja nakkelisi niskoja

väärät miehet suutelevat minua

väärät miehet soittavat saanko tulla mukaan

et saa

mutta miten niin sanotaan ihmiselle

jonkun pitäisi opettaa minut olemaan kylmä

Eilen baarissa suomalainen juoppo yritti selittää ulkomaalaiselle ystävälleni miten suomalaiset naiset haluavat että niitä rakastetaan lempeästi ja hellästi

teki mieli lyödä

en lyönyt

todeta piikikkäästi että turpa kiinni sinä ole alastonta naista nähnyt vuosiin

suomalaiset naiset rakastuvat väkivaltaisiin narsisteihin jotka 

eivät 

kysele 

saisinko 

suudella

Olen jälleen palannut Baudelairen romanttisinhorealistispaatoksellisiin tuntoihin
Voinko sille edes mitään, johtavatko tieni aina tänne, tähän pariisin ikävään
Nämä sanat ajasta, hirmuisesta painosta elämän hallitsemattomuudesta päämäärättömyydestä
taakasta joka kiinnittyy meihin niin että pian pidämme sitä osana itseämme,
ovat käsin kosketeltavia
ettekö voi tuntea sitä? juuri edessänne ympärillänne takananne
aikaa jota ette voi pysäyttää tai kadottamisen jälkeen enää löytää

Olen löytänyt itseni postmodernistista subjektista
siitä siktsofreenisesta olennosta jolle maailma on jäsentelemätön epäkronologinen ahdistava ajatuspieru
sillä eihän elämässä ole järjellistä juonta
emme näe nurkan taakse
meissä taistelee vastustamaton välinpitämättömyys ja uteliaisuuden viuhuva piiska

Öisin silmäni sulkiessani mieleeni, siihen mustavärikkääseen kohtaan silmien takana, ilmestyy kuvia
Pac-Man haukkaamassa aivan liian isoa pellettiä, taistelemassa saadakseen sen suuhun kokonaisena, kokonaisuutena. Teflonpintainen rantakivi jonka ylitse aalto virtaa uudestaan ja uudestaan joutuen aina palaamaan ja peruuttamaan saavuttamatta ikinä kiven valtaamisen tyydytystä jääden epätäydellisyyteen. Loputtomia portaita jäsenneltyyn todellisuuteen jota ei ole.

rakkaustamisen kesä 2014

Alluusiot ja intertekstit ovat vaihtuneet dialektiseen filosofiaan aisooppisiin satuihin henkiseen degeneroitumiseen partikulaareihin pastoraaleihin - barokkiromaanien eksemplaariset subjektit modernien romaanien individualismiin. Toisaalta olen saanut jotakin korvaamatonta: lannistavan dadan edessä totean etten ole valmis yliopistoon. Aivoni eivät ole lukiolaiskuuteni johdosta kehittyneet riittävälle abstraktin ajattelun tasolle, olen se yksinäinen apina joka ei oppinut abstrahoimaan. 

vuosi elämästäni on lyhyt aika. Vapauden tunteeni korreloi onnellisuuteni ja opiskelumotiivini kanssa. Suonissani virtaa elämä viina ja rakkaus, tämä kesä, kuten kaikki kesät, on rakkaustamisen kesä. Mitä on rakkaustaminen? se on mitä haluat sen olevan se on rakkauden osoittamista rakkauden tekoja rakkauden huutamista ääneen hämärässä puistossa kesäyössä. 

Haluan olla tänä kesänä teidän kanssanne.