Siitä päivästä muistan miten linnut lauloivat takapihalla.
Miten vihainen olin, ettei aurinko surrut kanssani
miten vihainen olen nyt loskan ja paskan keskellä,
kun en haluaisi surra.
Muistan miten poltin tupakkaa ja sälekaihtimien välistä
lankeavassa valossa
savuverho väreili kuin vesi.
Ja kotiovella
raskaiden kantamuksien alle painuessani
avaimet tuntuivat liian kevyiltä käsiin;
niistä puuttui se oleellinen.
Muistan karhean parran ja hellän suudelman alavatsallani
hyvästiksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro huolesi minä ymmärrän