Hetkittäin on tullut vastaan vaihtoehtoisia kohtaloitani.

kuinka paljon aikaa kuluu ennen kuin tapaan miehen joka kolme vuotta sitten hymyili epäuskoisesti kun murisin espoon avarissa luokkatiloissa. Sitten on näitä päiviä kun sitä syö rivin ja toisen ja kolmannen suklaata ja nukkuu silmät auki tunneilla eikä oikein jaksaisi duunissa selvitellä pienten riitoja tai miettiä kuka on oikeassa tai miten toimia kun ei ole itsekään varma

Ja voitteko kuvitella, olen pikkasen ihastunutkin,

niin vähän että se on kadonnut jo, mutta niin paljon että vielä muutama päivä sitten vatsassa tanssivat lumikeijut

En ehkä näe selvempänä mitä haluan, mutta näen selvempänä mitä en halua