On takki johon käpertyä.
On tulevaisuudessa se, mitä haluan nyt, minulla on

tämä hetki kertakäyttökamerassa. Minulla on puolikas aski savukkeita

vanhoja tekstejä kirjeitä merkintöjä joissa elän kun nykyisyys ei ole hyvä

Tässä on autiota

Jos kaikki muut olisivatkin kuolleet

(puuterilumen leijaillessa)

etkä olisi enää kaunis vaan ruma

voisin uneksia

Ja valot ovat jääneet päälle, viestittämään avaruuteen:

minulla on oma aurinko, minulla on korkea elintaso

kun kodit ovat yksinäisiä tähtiä maanpäällä, ja katulamput

Suomessa jossa filippiiniläiset sairaanhoitajat ja puolalaiset putkimiehet

hehkuvat 

Halasin tänään isää pitkästä aikaa. Se tuoksui bensalta, samanlaiselta kuin silloin joskus pienenä moottoripyörätalleilla, jotka olivat kiveä lattiasta katosta ja seinistä, joissa alastomat naiset olivat liikkumatta seinillä kasvoja en muista mutta muistan ihmisiä partoja ja moottoripyöriä

keho on aika kipeänä. Minulla on parveke jonka lattiassa on reikiä, jotka painautuvat jalkapohjiin kuvioina. Minulla on lyhyet hiukset jotka sisko leikkasi ja huulipunia jokaiselle viikonpäivälle. Opettelin englanniksi kukkia ja puita. Olin melkein unohtanut miten saan asioita joskus aikaan, tuntuu hyvältä, juopuneelta, uupuneelta. Mulla on puoli lasia viiniä jäljellä, juon sen ja nukahdan musiikkiin

ekalla tanssitunnilla en ajatellut pitkään aikaan, moneen minuuttiin, kymmeniin minuutteihin. Sitten kun laskeuduimme lattialle kuvittelemaan ihomme ja maan välille ilmaa ja tilaa ajatukset tulivat ja teki mieli itkeä miten hyvältä kaikki tuntui. Miten erilaisista ristiriitaisista persoonista koostun, kehosta joka on pehmeä ja epätasainen ja viileä ja kaareva, ja äänestä joka on mitä haluan: kova värisevä värähtelevä aaltoileva pehmeä nariseva nasaali ja ydin. Minua

on myös haju ja maku on kosketus ja tunne mutta lähinnä olen vain keho ja ääni

värisevä tärisevä naurava

haluaisin kirjoittaa enemmän

Katonko mä oikeasti Salkkareita. Turhia jäänteitä jostain vanhasta kai
Jätin matikan (sain kehon) musta tuntuu että se tekee mut onnellisemmaksi.
Vähän ehkä mietityttää, voiko ikinä tietää, kuinka paljon näkee ulkoapäin.
Kuka on seuraava ihminen joka mulle soittaa, vastaanko, voisin luvata
Mitä tapahtuukin, mulla on aina Passepartout