Sillä on tapana tulla mun luo kun se näkee mun kasvoista että olen huolissani ja mietin liikaa enkä saa keskityttyä. Se koputtaa mun päätä kapeilla sormillaan ja sanoo: älä ajattele tällä. Sitten se taputtaa muutaman kerran kämmenellä mun sydäntä: Ajattele tällä. Se ei unohda ikinä mitään, ei kalja-automaatteja, ei vahinkoja, ei onnistumisia, ei yhtäkään hyttysenpuremaa.

Opin rakentamaan rumpuja. Helsingissä samat asiat tulevat päälle. Tällä hetkellä en jaksa keskittyä

miehiin

tekemättömiin koulutöihin

siihen missä olen kun pitäisi olla jossain

stressiin, puhelinnumeroihin

Mulla on muita asioita mielessä, ne lämmittävät.