Elän yhtä suurta kliseetä
suurta dramaattista oopperaa, la bohéme
meidän on erottava
mutta emmekö voisi erota kun kukat kukkivat
itkin hiljaa pojan sylissä
pojan joka syötti minulle viinirypäleitä
juotti minulle punaviiniä
antoi itkeä sylissään ymmärtämättä miltä tuntuu itkeä kauneudelle
sille millaisissa väreissä näytelmän kohtaukset palavat
huono draama palaa nopeasti
huono draama ei lämmitä
suudelmat palavat hitaasti
köyhyys polttaa
voi, nuoruuteni ei ole ohi
kun sattuu ja rakkaus raatelee ja sataa
olen sairas ja sinä olet vanha
meidän on erottava
mutta emmekö voisi erota kun syksy värjää puunsa
tuleksi, leiskukaa pitkään kuin suudelmat
eikö kesä voisi jatkua ikuisesti
