sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Helsinki ei ole ikinä yhtä paskainen
kuin neljältä aamuisin
silloin pienet tontut nousevat viemäreistä
kulkevat kuin hyökyaalto läpi Helsingin siivoten ja puunaten
roskan ruoantähteet tupakantumpit
oksennuksen.. kaduilta
lokit lähtevät aamun ensimmäisellä lautalla takaisin Suomenlinnaan
ja kuudelta aamulla
kun säädylliset ihmiset jälleen nousevat
ja lähtevät töihin
ei heidän tarvitse haistaa
tätä dekadenssia kaduilla
niin, heidän ei tarvitse haistaa
yhtään mitään

maanantai 23. kesäkuuta 2014


Tänään ymmärsin sydämessäni miten pitkä aika siitä on kun olen viimeksi nukahtanut toisen ihmisen viereen. (asiaa ajatellessani tajusin ettei siitä kenties niin pitkä aika olekaan mutta luotan enemmän sydämeeni kuin muistiini)

Kuinka sellainen yksinkertainen asia kuin iho - tai nimenomaan sellainen yksinkertainen asia kuin iho - saattaa näyttää ja tuntua niin erilaiselta eri valossa eri ihmisen kosketuksessa eri sängyssä eri ajassa. Rypyt, joista puhuimme... minut on niin moneen kertaan avattu ja istutettu ja kitketty ettei kehoni koskaan palaa nuoreksi. Minulla on vanhan naisen hauraat luut karkeat heikot kädet. voi kun joskus saisin vanhan naisen kauniin mielen, lempeän 

Myös muistini vanhenee; mieleeni putkahtelee vähän väliä asioita joiden alkuperään en löydä lankaa. Missä olen lukenut naisesta joka saattoi tuosta vain sokaistua, ehkä silkasta kyyneleestä? Oliko se sama kirja jossa kerrottiin keskiajan tyrmistä - niistä jotka olivat liian matalia että niissä voisi seistä, liian kapeita että niissä voisi maata? niin että vuosien mittaan vangin keho oppi tuntemaan syntinsä painon.. 

Sain neljä päivää sairaslomaa ja rupesin lähes kyynelehtimään lääkärin tyynen kaikkitietävän katseen alla, kuinka hulluja pelkoja! entä jos kukaan ei usko että olen sairas entä jos he luulevat että koska minulla on violetit hiukset olen sellainen laiska nykyajannuori jonkalaisista olen joskus kuullut puhuttavan. Uskoisitteko minusta, mutta olen aivan liian velvollisuudentuntoinen. Sain neljä päivää sairaslomaa ja todella; kyynelehdin kivisen torin keskellä avoimesti ja onnellisesti. En muista, milloin minulla olisi viimeksi ollut neljä päivää vain itselleni. Siitä on varmasti vuosia.

Neljästä päivästä kaksi on kulunut. Luen kirjoja joissa käytetään seuraavia sanoja 
häijy
irstas
turmio
sielu
väkijuoma
selkäsauna
irvistys