Kesä katoaa muutamien vapaapäivien väliin, päiväuniin vuosisuunnitteluun ja viikkoseurantoihin, lukuunottamatta näitä muutamia hetkiä. Amsterdamin terassilla, jälleen niiden ruosteisten polkupyörien välissä herkistyn ja mietin ettei sitä lasketa koska nämä hormonit ovat teennäisiä. Luen mitä on keskustella oikeista asioista, kuten siitä minkä värisiä nämä puut ovat, ja tajuan että pitkään aikaan. En ole miettinyt minkä värisiä nämä puut

Saan pojalta kirjan jonka joku tyttö on antanut pojalle, omistuskirjoitus viivataan yli, vaihdan ylleni paidan jonka varastin vuosia sitten, kun katolla oli lunta ja me olimme lumessa. Pojan soittaessa lattialla ukulela hattuni päässään, minä seison pienen parvekkeeni ovensuussa ja laulan laiskasti, jos olisin nuori karkaisin tästä kaupungista. Täytyn onnesta sormenpäistä se alkaa

aamulla istumme vastakkain keittiönpöydän äärellä
poika on tehnyt meille aamiaista
paistettuja kananmunia, sunny side up
pienellä parvekkeella tupakointia ja ihmisten suuntien seuraamista
viikon kuukauden vuoden kahden kymmenen kuluttua
ehkä jälleen